Lehtitilaukset
Runot antavat henkistä lepoa ja rauhaa kiireisille oravanpyörässä painiskeleville henkilöille, ja minun mielestäni hermolepoa on analysoida runoja. Se estää meitä nykyihmisiä vaipumasta totaaliseen tietotekniikan maailmaan.
kaki narete
kaki yoki fude ya
fuyu-gomori
vietämme talven,
siveltimet ja minä
kirjoittamalla
Vanhojen,arvostettujen japanilaisten haiku-runojen tekijöiden erääksi suurimmaksi seuraajaksi nousee mielestäni modernien haikujen isä Shiki Masaoka (1867-1902). Sonna kantan de wa arimasen on japanilaisen tapa todeta, että mikään ei ole välttämättä niin yksinkertaista kuin miltä se näyttää.
Runossa Vietämme talven tuntuu kaikki olevan sanottu kolmella rivillä,haiku-runojen säädetyllä pituudella. Kuitenkin kun runoa tarkastelee,löytyy siitä hyvinkin monia ulottuvaisuuksia.
Koska haiku-runolle on asetettu melko tiukat säännöt,on siitä yleensä ilmettävä,mihin aikaan vuodesta runo on kirjoitettu. Vuodenajat ovat ovat nimittäin japanilaisille erittäin tärkeitä,mutta täsmällisen päivämäärän ilmoittaminen haiku-runon yhteydessä olisi erittäin brutaalia.
Tämä kyseinen runo on selvästi kirjoitettu talvella. Kenen kanssa kirjoittaja aikaansa viettää - siveltimiensä kanssa. Tämä kertoo tekijän eristäytymisestä muista ihmisistä. Mitä kirjoittaja tekee - hän kirjoittaa. Se osoittaa,että vaikka talvi on pitkä,hän itse ei sitä huomaa,koska saa viettää talven kuten itse haluaa kirjoittaen omilla siveltimillään.
Haiku-runon puhtaan kauneuden saa kokea vasta sitten,kun näkee sen käsinpainetulle ohuelle silkkipaperille hartaasti fude-siveltimellä piirrettynä. Silloin se on kirjoittamisen taidetta täydellisimmillään.
Olen onnekas: olen saanut omassa kodissani nähdä opettajani-sensei Hirofumi Takemuran-mustahiuksisen pään painautuvan silkkipaperia kohden,ja nähdä hänen herkän kätensä piirtävän siveltimillään haiku-runon,joka on omistettu minulle.
Oi,kuinka onnekas olenkaan
