Uudenvuodenlupaukseni: komerot tyhjiksi!
Olen kirppari-ihminen henkeen ja vereen. Aina pitäisi olla niitä penkomassa ja aina sieltä löytyykin. Usein löytyy sellaista, mikä on haaveena sitten joskus pidettäväksi. Nyt kun lapset on jo lähtemässä maailmalle päätin - 20 vuotta turhaan odotettuani, että pitäisin hankkimiani ihania pitsiunelmia. Päätin, että nyt minä niitä pidän oli arki tai pyhä.
Arvatkaa olenko onnellinen, valkoisia ja värillisiä pitsihörhelöitä löytyy vaikka kuinka ja niihin sopivia helmiä ja koruja. Nytkin minulla on kolmet erilaiset helmet kaulassa ja upeita korvakoruja sekä tietenkin silkkipusero. Huomenna vaihdan taas kaikki.
Löysin netistä uuden harrastuksenkin: helmet. Teen itse uusia koruja ja voinhan niitä lahjoittaakin aina tilaisuuden tullen. Ainakin pienille vierailleni ne kelpaavat hyvin.
En tiedä mitä olen odottanut, varmaan sitä ihanaa prinssiä joka tulee noutamaan. Ei ole noutanut 20 vuoteen. Varmaan koska minun hienot koruni ovat kaapissa piilossa varmassa tallessa. Ja pitsiröyhelöni roikkuvat upeina hengareissa. Eihän kukaan prinssi voi tietää kuinka hieno olen ellen käytä niitä : ). Saa siinä sitten ihmetellä kerrakseen useita vuosikymmeniä, miksei kukaan hae minua tansseihin tai muuallekaan.
No nythän minulla on aikaa valkata puseroitani ja helyjäni ihan rauhassa, sillä kohta 60 tulee täyteen. No ei ihan heti, mutta sieltä se hiipii pikkuhiljaa. Tätä varten olen säästänyt parhaimpia asujani. Saan sitten mummona yksin tanssahdella hienona leidinä kotinurkissani. Ehkä olisi pitänyt käyttää niitä jo aiemmin, arkenakin, mitä niistä säästämään, olisi ollut ilon aiheita enemmän vuosien varrella.
Nyt minä aion pistää juhlaksi joka ainoa päivä, jopa mökillekin riittää pitsiunelma päälle laitettavaksi. Siellä onkin mukava nuotiolla istuskella, kun tietää mitä siellä toppahaalarin alla on. Tai lenkille, sinne sopisi pienet kevyet helmet juoksupuseron alle tai päälle -mitä sitä piilottelemaan enää.
Mukavaa vuoden jatkoa - ilo se on joka elämää kannattelee!












