Lehtitilaukset
Yhtenä aamuna heräät ja tajuat, ettet osaakaan mitään. Et mitään, mikä oikeuttaisi sinut täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lähes kaksikymmentä vuotta olet hoitanut kotiasi, lapsiasi, tehnyt ruokaa, kuljettanut harrastuksissa, auttanut läksyissä. Leiponut leipää, paikannut vaatteita, ommellut niitä, joita ei kaupasta saa tai jotka maksavat liian paljon omalle kukkarollesi. Herännyt aamukuudelta saadaksesi lapsesi mahat täysinä ajoissa koulutielle, istunut ensiavussa milloin kenenkin kanssa korvakivun kiusatessa tai lapsen kaaduttua polvensa verille polkupyörällä.
Olet herännyt öisin, istunut sairaan lapsen kanssa ikkunanraossa talvipakkasilla, että henki kulkisi kunnolla. Olet soitellut opettajien kanssa, olet sovitellut riitoja, lukenut satuja ja kuulustellut kokeisiin. Pessyt lukemattomia koneellisia pyykkejä, silittänyt vaatteita juhlatilaisuuksia varten, keskeyttänyt oman ruokailusi siivotaksesi pöydälle kaatuneen maitolasin ja hakenut lääkekuureja apteekista. Kutonut satoja sukkapareja iltaisin odottaessasi murrosikään ehtineitä kotiin, arvioinut jatko-opiskelupaikkoja, kuunnellut uhmaiän kiukkuja, murrosiän myrskyjä ja sydänsuruja.
Sinulta puuttuu ammatti ja sitä kautta et kuulu työmarkkinoille. Oltuasi lähes kaksikymmentä vuotta kotona, kasvatettuasi kuutta lasta niin että vanhin on lehahtamaisillaan kotipesästä, nuorin lähestyy esikouluikää, sinulla ei ole oikeutta edes työmarkkinatukeen sen paremmin kuin työttömyyskorvaukseenkaan. Olet ammattitaidoton vaikka osaat yhtä ja toista, ammattitaidoton koska sinulla ei ole koulutusta. Ammattitaidoton ja kouluttamaton, koska olet ollut vain kotona nämä kaikki vuodet.
Älä silti ymmärrä väärin, et sinä arvoton ole. Olet tehnyt arvokasta työtä, kasvattanut lapsia, tarjonnut heille kodin lämmön ja turvan, ollut paikalla heidän palatessaan koulusta, kuuntelemassa kun he ovat sitä tarvinneet. Palkka nyt ei ole ollut kummoinen, mutta ethän sinä palkan takia kotiin heidän kanssaan jäänytkään. Jäit koska halusit, koska tahdoit heille toisenlaisen lapsuuden kuin itselläsi oli. Halusit, että he eivät joudu tulemaan kotiin avain kaulassa, että aina on joku joka ehtii kuuntelemaan ja auttamaan. Halusit, että he eivät rasita lisää perhepäivähoitosysteemiä, joka on muutenkin ylikuormittunut.
Elämä on täynnä valintoja. Sinun urasi on ollut kotona ja vaikka rahapalkkaa siitä ei ole juuri tarjottu. Olet saanut jotain paljon enemmän kuin olisit saanut muualla. Olet ollut täysipäiväinen äiti, joka tuntee lapsensa, näiden kasvun ja kehityksen paremmin kuin yksikään hoitotäti, opettaja tai kerho-ohjaaja. Kotiäiti, sinä olet tähti.
