Kuusimetsässä

Kuusenhakemisesta mökkijoulun lomassa.

Savuvana nousee mökin piipusta, järven pintaa verhoaa ohut jää. Lumipeite on verhonnut pihamaan alleen, ulkovessalle vievällä polulla näkyy pienten talvikenkien jälkiä isojen saappaiden painaumien seassa. On pakko kääriä kaulahuivia paremmin ja katsottava, että pienimmän saappaat on oikeissa jaloissa ja vedettävä paksut rukkaset käsiin ennen kuin koskettaa kirveen kylmää vartta.

Mökin seinään nojaavan pulkan pohjaan on pakkasukko piirtänyt kiemuroita ja kuurankukkia sekaisin. Lampaantalja roikkuu mökin terassin kaiteella, lumihiutaleet lähtee helposti ravistamalla pois pinnasta ja talja päätyy pulkkaan ottaakseen pienen ihmisen lämpimään syliinsä. Isommat kirmaavat kuin kevätlaitumelle päässeet vasikat odottaessaan lähtöä metsään.

Metsän laidassa voi kuulla oksien paukkuvan pakkasen kiristäessä otettaan. Kauempaa kuuluu talitintin laulua. Miten tuo nyt laulaa kun kevääseenkin on vielä matkaa?  Pakkanen on painanut heinät lakoon, siellä täällä nököttää puolukanvarpu kuin pitäen tiukasti kiinni ajatuksesta, että talvi ei ole vielä täällä. Vähin erin mökin savuvana pilkottaa puiden takaa, lapset kiertävät puulta toiselle arvioiden näkemäänsä, huudahdellen riemusta, kun silmiin osuu täydellinen kuusi. Silti aina se viereinen kuusi onkin vielä kauniimpi ja hetken kuluttua mökki savuvanoineen on kadonnut näkyvistä.

Lopulta etsitty kuusi löytyy, se samainen joka merkittiin punaisella silkkinauhalla jo alkusyksystä. Sillä samalla reissulla, jolloin laitettiin mökki talvikuntoon, nostettiin laituri pois järvestä ja käännettiin vene nurin. Pieninkin nousee jaloittelemaan siksi aikaa, kun kuusesta otetaan niskavoittoa kirveen kanssa. Vanhin pojista ottaa kuusen kainaloonsa pienen siirtyessä takaisin pulkkaan istumaan ja iloiset äänet täyttävät ympäristön lasten riemuitessa lumesta, kuusesta ja rauhasta jonka metsä tarjoaa.

Mökin terassilla kuusi asetetaan jalkaansa, kaadetaan kuumaa mehua mukeihin ja nojataan kaiteeseen katsellen metsää, järveä ja pihakoivun latvassa värjöttelevää punatulkkua. Tässä maisemassa sielu lepää ja joulu tuntuu enemmän joululta kuin koskaan aeimmin. Ei ole kiirettä mihinkään, ilta tulee kun pimeys lankeaa ja aamun tulon tietää siitä, että taivaanranta alkaa kirkastua. Tervetuloa joulu!