Säästölinja

Valtion ja kuntien säästöt purevat väärin.

Valtio säästää ja siinä samalla kunnat säästävät. Merkillinen on maailma tänä päivänä. Säästöjen lomassa jaetaan optioita, nostetaan kansanedustajien palkkoja ja rakennutetaan lisätilaa herroille. Pahoitellaan sitä, että tähän tilanteeseen on ajauduttu ja samaan aikaan tungetaan rahaa oman sukan varteen. Silloinhan sitä on tungettava, kun sitä on, ja mistä sen tietää, onko enää seuraavalla kaudella nostamassa täysimääräistä edustajan palkkaa ja valiokuntapalkkioita.

Kadunmiehen elämässä säästöt todella tuntuvat. Hoitajapula on muuttumassa krooniseksi, ei siksi ettei hoitajia olisi, vaan siksi että sijaisia ei saa palkata työssään väsyneen vakiohenkilökunnan tilalle. Tämä sama tilanne koskee yhtälailla sairaaloita, vanhainkoteja kuin päiväkotejakin, joten epäreiluksi systeemiä ei voi kutsua vaikka se siltä tuntuukin.

Uusin säästökohde on opettajakunta. Tähän asti kirotut koulujen lakkauttamiset ovat muuttumassa toissijaisiksi, kun kunnat ovat pakotettuja lomauttamaan opettajia työstää. Tämä taas heijastuu suoraan oppilaisiin, koulujen turvallisuuteen ja opetuksen laatuun. Tämän päivän koulu on kovin rauhaton paikka. Oppilailta vaaditaan kykyä oppia paljon samaan aikaan kun luokkakoot kasvavat ja tätä myöten myös järjestyshäiriöt kouluissa. Harvassa ovat lapset, jotka säästyvät koulukiusaamiselta tänä päivänä.

Myös opettajan keinot pitää oppilaat kurissa huononevat vuosi vuodelta. Luokasta poistaminen, jälki-istunto, rehtorin puhuttelu ja tilapäinen koulusta erottaminen, siinä ne onkin pähkinänkuoressa. Jälki-istunto ja rehtorin puhuttelu ovat ne, jotka oppilasta todella kismittää. Sen sijaan luokasta poistaminen ja koulusta erottaminen ovat pelkkää plussaa. Tarkoittaahan tuo oppilaan silmissä vapaata opetuksesta, olkoonkin että myös tuona aikana opetetut asiat pitäisi osata myöhemmin.

Luokkakokojen kasvu eriarvoistaa oppilaat tehokkaasti. Luokan rauhalliset oppilaat, ne jotka istuvat aloillaan ja toimivat opettajan ohjeiden mukaan, kärsivät tilanteesta. Kun osa tunnista menee siihen että opettaja koettaa saada häiritsevästi käyttäytyvää oppilasta keskittymään tehtäviin, jää osa opetuksesta suorittamatta ja tämä osa jää oppilaan kotona opeteltavaksi.

Opetusmekanismikin on muuttunut ainakin osassa kouluista. Opetus on mennyt reiluin harppauksin eteenpäin ja silti kadunmiehestä tuntuu, että sen laatu on osin huonontunut. Vanhempien tehtäväksi on jäänyt paitsi pärjätä kiihtyvässä ja vuosi vuodelta enemmän vaatimassa työelämässä, myös neuvoa lapselle, miten kokeisiin luetaan tehokkaasti. Samaan aikaan vanhemman pitäisi istua koulun vanhempainyhdistyksen kokouksessa, leipoa myyjäisiin ja kuljettaa lasta harrastuksiin.

Onko tehokkuusajattelu mennyt jo yli? Missä kulkee raja, paljonko voidaan vaatia? Mielenterveysongelmat lisääntyvät vuosi vuodelta sekä aikuisten että nuorten kohdalla, onko osasyy säästöt ja tahti jolla elämästä pitäisi suoriutua? Suomi tippuu kovaa vauhtia kansainvälisissä vertailutaulukoissa ja tämän päivän säästölinjalla sitä ei voi edes ihmetellä.