Rapurosvo

Neljäkymmentä vuotta sitten Siikajoesta pyydettiin rapuja rajusti.

Kaivoin kumisaappaat kaapista ja vedin ne jalkaani.Isovarvas pilkisti saappaan reiästä, mutta tänään se ei haitannut.Ei, vaikka varmuudella saapas on illalla täynnä vettä.

Tänään se alkaisi. Ravustus.

Kesän viimeinen kohokohta. Sitten koulu taas jatkuisi ja kansakoulun kolmas luokka odotti.

Nyt se ei voinut vähempää kiinnostaa.

Juoksin kotini vierellä virtaavan Siikajoen ranta-ahteelle. Matti oli kantanut päivällä rapumerrat ja lipit odottamaan illan saalistuksen alkua. Puista rakennettun lautan Matti oli köyttänyt rantalepikkoon kiinni.

Lautta tarvittiin, että päästiin joen yli ja laskemaan mertoja joen keskivaiheille.

- Hannu, näitkö Eskoa pihalla? kysyi minusta neljä vuotta vanhempi veljeni, kokenut pyydystäjä.

- En, eikö se ole hakemassa niitä syöttejä kaupasta.

- Se mistään kaupasta niitä hae.Kanalassa oli pari kanaa, ei ne ole munineet enää pitkään aikaan. Katkaistiin päivällä niiltä kaulat...

- Tapoitte ilman isän lupaa kanat, parahdin.

Rannan risukko rytisi, kun minusta kaksi vuotta vanhempi Esko rymisteli tapaamispaikallemme polun tapaista pitkin..

Kädessä heilui kassi, jonka hän aukaisi ja näytti meille siellä köllöttäviä, kynittyjen kanojen ruumiita.

Oksetti. Kävelin aivan joen rantaan ja katselin hiljaisesti lipuvaa Siikajoen veden pintaa. Pyyhkäisin silmäkulmaan kohonnutta usvaa kämmenselälläni.

Rannassa oli matalaa ja veden päälle kohosi muutama isompi kivi. Loikkasin lähimmän päälle, muta liukkaalla kiven pinnalla jalkani luiskahti veteen. Olin unohtanut sukat jalastani ja kylmää vettä tihkusi saappaan reiästä sisään.

Istuin kiven päälle. Rannalla pojat olivat jo puukkojen kera napsimassa kuolleista kanoista pieniä palasia. Palaset he työnsivät terävien tikkujen läpi. Tikut asetettiin suppilon muotoisten, rapuverkosta tehtyjen mertojen keskivaiheille.

Kun merta heitettiin veteen, se painui pohjaan ja ravut kiipesivät verkon reunaa ylös, että pääsisivät maistamaan hyvää lihaa. Ylhäällä merrassa oli kuitenkin aukko, josta ne mulskahtivat merran pohjalle, josta ne eivät enää sitten pois päässeetkään.

Merrasta nousi naru veden pinnalle, jossa se pysyi pöökikorkin avulla pinnalla merkkinä merran paikasta.

-Hannu, tuus auttamaan, huusi Matti.

Hyppäsin kiveltä rannalle ja tuiskahdin liukkaalla rantaruohikolla kontalleni. Painoin kädellä polveani, kun nousin varovasti ylös.

- Joutaisit jo nukkumaan, ei sinusta ole apua,sanoi Esko.

- Mene itte, huusin, - ette tekään minun ikäisenä sen parempia pyytäjiä olleet.

Ilta oli jo viilentynyt ja alkoi hämärtää.

- Nyt teemme nuotion ja Hannu jää sitä vahtimaan, me lähdemme laskemaan mertoja, määräsi Matti.

Ensin lähdimme kuitenkin laskemaan lipit veteen odottamaan ensimmäistä saaliskierrosta. Lipit laskettiin muutamien metrien päähän toisistaan pitkin joenrantaa.

Lippi oli verkosta rakennettu, rautalankakaareen kiinnitetty pussukka. Sen pohjaan kiinnitettiin kananpala narulla lujasti kiinni. Lipistä lähti pitkä naru, jonka päässä oli tikku. Se painettiin rantamaahan merkiksi, että tiedettiin, missä kohti se sijaitsi.

Rapu meni veden alla lippiin syömään kananlihaa, ja kun lippi nostettiin ylös, jäi ravut pussiksi muuttuneen verkon pohjalle ja saatiin saaliiksi.

- Me lasketaan nyt lautalla merrat, Vartioi sinä, että kukaan sivullinen ei pääse kokemaan lippejä silläaikaa, määräsi Matti.

Oli tiedossa, että rapuvarkaita saattoi liikua alueella. Ravunpyynnillä tienattiin sievoisia summia rahaa, joten varkaita kannatti välttää.

- Ja muista lisätä risuja nuotioon, että lämmitellään kun palataan, huusi Esko.

Pojat meloivat lautan keskijoelle ja kun virtausta ei joessa ollut lainkaan, jatkoivat joenmutkan taakse alajuoksulle päin.

Käperryin pitkälleni pienen nuotion viereen. Heitin poikien katkomia risuja nuotioon. Varpaitani paleli märkien saappaiden sisällä.

Silmäni alkoivat lupsahdella.

Joen rannan risukossa katkeilevien oksien ääni sai minut ponkaisemaan seisaalleen. Nuotio oli sammunut. Ilta jo pimentynyt.

Rapurosvoja, äkkiä pakoon.Sydän rumputti kuin sadan metrin spurtin jälkeen, vaikka en ollut juossut vielä metriäkään.

Syöksyin kohden polkua, joka johti kotia kohden. Risukosta saapasteli minua vastaan iso mies, jota en ehtinyt väistää, vaan juoksi suoraan pahki.

- Apua, rapurosvo, pojat auttakaa, huusin minkä keuhkoista lähti.

- No, no, älähän nyt pelkää, mennään nukkumaan, kyllä ne pojat täällä pärjää ilman sinuakin,sanoi rosvo lempeällä äänellä ja nosti minut syliinsä.

Painoin pääni isän olkapäätä vasten ja päätin, että ennen koulun alkua en enää ravustamaan tule.