
Mitä tapahtuu tv-ohjelmien katsojamäärille, kun kanavat lisääntyvät? Surkuhupaisa esimerkki Saksanmaalta.
Digi-tv tuo mukanaan uusia kanavia. Katsojat voivat, noin periaatteessa, iloita lisääntyvästä tarjonnasta. Tosin kaikki kiinnostavimmat ohjelmat veivataan hiljalleen maksu-tv:n puolelle, lupamaksulla katsottavaksi jäävät sellaiset ohjelmat, joita tv-yhtiöt eivät muuten saa kaupaksi.
Kun kanavat lisääntyvät, mutta katsojamäärät pysyvät ennallaan, yksinkertainen matematiikka kertoo, että kaikille kanaville ei riitä kovin paljon katsojia.
Törmäsin tähän ilmiöön konferenssimatkalla Saksassa. Hotellihuoneessa selailin kanavia, saksankielisiä oli tarjolla yhteensä kolmisenkymmentä. Suurin osa lähetti keskusteluohjelmia, mitä ilmeisimmin siksi, että niiden tuottaminen on halvinta. Hohhoijaa.
Yksi kanava jäi erityisesti mieleen. Vähäpukeinen nainen seisoi fläppitaulun edessä ja kehotti arvaamaan ”automerkin, joka sisältää o-kirjaimen”. Taululla oli kymmenkunta ruutua, jotka oli peitetty setelinkuvilla. Yksi ruutu oli paljastettu. Siinä luki Ford, mutta tämä ei kuulemma ollut oikea vastaus.
– Automerkki, jossa on o-kirjain, soittakaa ja arvatkaa. Potissa on nyt 2000 euroa, nainen hehkutti.
Pistin telkkarin kiinni ja lähdin illalliselle.
Parin tunnin kuluttua tulin takaisin hotellihuoneeseen ja avasin telkkarin uudestaan. Sama ohjelma oli menossa. Samaa automerkkiä haettiin yhä. Kehitystä oli toki tapahtunut: ennestäänkin vähissä vaatteissa kekkuloinut nainen oli ottanut rintaliivit pois, ja lähikuva paljaista rinnoista oli näkyvillä myös isolla taustakankaalla.
Potissa oli kuulemma jo 21000 euroa, ”ein-und-zwanzig-tausend-euro”. Ja kun kukaan ei ollut arvannut oikein, ruudulle oli kirjoitettu pikku vihje. Automerkin kolme ensimmäistä kirjainta olivat vihjeen mukaan haa-oo-en.
– Haetaan automerkkiä, joka alkaa Hon, potissa 21000 euroa, soittakaa tähän numeroon, nainen hoputti tissit heiluen.
Eikä yhtään soittoa. Jos tarjolla olisi tuommoinen summa, voisitteko keksiä tarjotusta vihjeestä, mitä automerkkiä haetaan? Ei, se ei ole Mersu. Miettikääpä tarkemmin.
Vaikutti melko ilmeiseltä, että minä olin ainoa ihminen Hannoverin seudulla, joka katsoi tuota ohjelmaa. Kyllähän 21000 euroa olisi kelvannut, mutta kun saksan kieli on vähän ruosteessa, en tohtinut soittaa.
En tiedä, onko tällä tarinalla jokin opetus. Ehkä sen verran, että tv-tarjonnan laajentuminen ei välttämättä ole mikään hyvä asia. Kaikille ohjelmille ei riitä katsojia. Ja kun ei ole katsojia, tuotantoon voidaan käyttää entistä vähemmän rahaa. Ja kun ohjelmia roiskaistaan ulos vähällä rahalla, ne kiinnostavat katsojia aina vain vähemmän. Tuommoisen ketjun päässä häämöttää konkurssi. Tai tv-katselumaksun roima korotus, jos Yle lähtee samalle linjalle.












