Mummelin kanssa kaupassa

Kauppareissumme on aina seikkailu, pääsemmekö kunnialla kaupasta ulos.

Varustaudun aina tietyllä asenteella kun lupaudun mummon kanssa kaupan sisäpuolelle. Koska pahoja yskänkohtauksia saattaan tulla vähän väliä, varsinkin viileiden hyllyjen kohdalla, on paperia oltava aina mukana. Toisaalta mummo haluaisi ostaa aina melkein joka hyllystä jotain, täytyy pitää aina tietty vauhti päällä kun työntelen pyörätuolia.

 Vihannesten kohdalla on vielä helppoa, ne ovat ensimmäisenä ja laukku on vielä tyhjä siinä vaiheessa. Mutta annapa olla kun lihakukot ja muikkukukot osuvat kohdalle, siinä mietitään tarkkaan ja pitkään kumpi on parempi, kukkoa pitää aina saada ja sitä pitäisi heti myös maistaa. Ei meillä ole veitsiä mukana millä leikata vaikka kuinka nälkä yllättäisi. Se yllättää aina kukkojen kohdalla vaikka kuinka yritän vaihtaa puheenaihetta. Karjalanpiirakat ovat myös aina ostoslistalla.

 Koska mummo haluaa aina heti oven ulkopuolella syödä, täytyy ajatella mitä karjalanpiirakoitten päälle voisi laittaa ilman veitsiä ja mitä juomaksi. Piimäpurkkia ei viitsisi avata ennenkuin kotona vaikka se onkin se paras juoma. Limpsapullo ja trippi sopivat hätätilassa.

 Makkara on ehdoton suosikki vaikka paino-ongelmia onkin, siivuiksi pitää aina olla Gotleria, turhaan yritän kevytversiota jostain muusta merkistä suositella ja HK:n sininen löytää aina laukkuumme tai ainakin grillimakkarat. Ei auta terveysvalistukset kun mummo kurvailee kaupan käytävillä. Grillimakkarat ovat aina vararuokana jos vaikka pääsisi ongelle jonain päivänä. Maito on aina punaista ja jos kermapurkin saisi olisi vielä parempi. Siinä vaiheessa yritän jo kääntää pyörätuolia niin ettei mummo näe koko kermahyllyjä.

 Kylmät hyllyt ovat yllättävän helppoja, mummo ei tarkene siellä kovin kauaa. Keksejä täytyy aina saada kahvipöytään ainakin kolmea eri laatua. Vesirinkelipussi on mummon suosikki myös, se vie ison tilan laukusta mutta sitä ilman ei lähdetä.

 Yritän jo suostutella että joko mentäis kassalle. Vielä täytyy ihastella kauniinväriset pienten lasten vaatteet ja villalankahyllyltäkin löytyy kauniita lankoja jos vaikka uuden hatun virkkaisi.

 Muistutan jo että karjalanpiirakkaa ja Gotleria on ostettu ja heti ulkona otetaan niitä. Vihdoin saavumme lähelle kassaa jossa on ne metholit ja Sisu-karkit. Ne ei vie tilaa kovin paljon. Kassalla puran kaikki hihnalle ja huokailen mielessäni koska ne täytyy hetken päästä taas pakata uudelleen laukkuun. Pyörätuolin kanssa ei työnnetä ostoskärryjä muuten meille tulisi juna ja sitä en halua.

 Kerran pääsimme kaupan kahvilaan asti kun mummo alkoi avata muikkukukkoa. Kyllä oli sukulaistytöllä naurussa pitelemistä ohi mennessään. Minunkin mieleni olisi tehnyt mutta hillitsin haluni. Mummo söi kaikessa rauhassa kukkoa ja joi kahvit.

 Ulkona oli mitä hienoin ilma ja heti sopivassa kohdassa pidin lupaukseni ja laitoin mummolle karjalanpiirakan päälle Gotleria. Voitte uskoa että mummelin ostosreissu oli onnistunut. Olipa mukava nähdä ihmisiä, oli hänen kommenttinsa.

 Muistutan itseäni että lähtisin taas uudelleen jonkun ajan päästä, kaikkine kommervenkkeineen ostosreissu on kuitenkin niin paljon mummon arkeen elämyksiä antava että siinä ei minun jaksamiset paljon pitäisi painaa. Sitäpaitsi, ehkä suurin kiitos on silloin kun mummo laulelee hyllyjä läpi käydessään. Joskus ne on virsiä mutta kerran hän lauloi: sua vain yli kaiken mä rakastan... Ja sitähän ei voi vastustaa.