Sivusto on suunniteltu XHTML&CSS-yhteensopiville selaimille. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Siirry sisällön alkuun >

A-lehdet Lehtitilaukset Asiakaspalvelu Mainosta
 

Et ole kirjautuneena sisään

Kirjaudu / Rekisteröidy

Ahneet ja syylliset

Teksti: Kari Törni
Julkaistu: 15.06.2009, 12:56


Pakina pahenevasta lamasta ja syyllisten unohtamisesta.

 

Yllättävän rauhallista kotirintamalla. Työttömyys jatkaa voimakasta kasvuaan, mutta kansa on pois kaduilta. Osa toivonsa menettäneinä piilossa sisällä.

 Tyyntä myrskyn edellä? Tuskin ihan kaikki ovat täysin lamaantuneina. Joku ehkä suunnittelee toimenpiteitä, joilla edes osa syrjään siirretyistä saataisiin aktivoitumaan.

 Poliitikot jatkavat niin kuin ennenkin. Ovat tekevinään oikeita päätöksiä. Taitaa vain olla niin, että rahaa jaetaan jo kavereille. Tuettavien yritysten lista lienee jo valmiina?

 Opittiinkohan viime lamasta mitään? Suomen oppeja tyrkytetään muillekin. Ihan suotta. Vielä vuosi sitten meille hehkutettiin Irlannin ihmettä ja vaadittiin ottamaan sieltä oppia. Joku hurja kehui jopa Islannin rohkeutta. Nämäkin löysänpuhujat löytyisivät, jos vain joku haluaisi heidät julki tuoda. Eli tietämys talousasioista on arpapeliä.

 Nyt on Irlanti tosi syvällä ja Islanti kanttu vei. Eli vielä huonommin olisivat asiat, jos lisäoppi näiltä mailta olisi ahnehtijoille kelvannut. Täysin vääriä neuvoja antaneita siteerattiin medioissa useastikin. Eli parempi olla suomalaisten tyrkyttämättä oppejaan muille. Ei ole kehumista omissa oloissakaan.

 Ahneus sai kirvelevän opetuksen. Sääli että kärsijöinä ovat täysin syyttömät. Työtätekevän tavallisen kansanihmisen kokemus ei finanssiväelle ole koskaan kelvannut. Kokemus tuntui olevan vain haitaksi. Niin kova vauhtisokeus oli päättäjillä. Mikään uhkakuva ei tullut mieleenkään, kunhan vain minulle heti ja paljon. Ahneus tarttui kulovalkean tavoin.

 Maksamme nyt kovaa hintaa ja pitkään virheistä, jotka ovat ns. paremman väestönosan aikaan saannoksia. Tavallinen pienipalkkainen duunari tai toimihenkilö ei edellisen nousukauden aikana päässyt osalliseksi siitä ilosta, mistä rälssiluokka riemuitsi.

 Jossain muussa demokratiassa etsittäisiin syyllisiä. Aina kun pieni ihminen tekee väärin, hänet löydetään, mutta kun iso rikas erehtyy, hänet armahdetaan. On se niin väärin.

 

KOMMENTOI TÄTÄ RAPORTTIA

 


Mainos