Lehtitilaukset
Lempeitä löylyjä tarjoava savusauna, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.
Kun mummeli lähtee vuorohoito-osastolle minulla on vain yksi suunta: mökille ja mielellään kahdeksi yöksi! Niin tein nytkin.
Silloin kauan sitten kun olin pieni, minulla oli kunniatehtävä joka lauantai: sain lämmittää saunan kun toiset jatkoivat heinäpellolla. Se oli pieni, musta, sinisen järven rannalla ja tietenkin savusauna. Siellä minä lauloin monta laulua aina odottaessani saunan valmistumista. Ne löylyttelyt mielessäni ja muistoissani päätin että kun minulla isona on mahdollisuus niin minä rakennan ikioman savusaunan. Sitä saunaa tosin rakennettiin ehkä seitsemän vuotta kaikkine suunnitteluineen ja toteuttamisineen mutta kaksi vuotta sitten se valmistui. Sen lämmitys on aina pienoisen suunnitelman takana kun ensin täytyy haalia saunakavereita. Kun lämmittää kolmekin tuntia saunaa niin olisi suotavaa että sitä lämpöä olisi nauttimassa useampi kuin minä, sitä löylyähän riittää monta tuntia ja savusaunan löylyt vain paranevat tuntien kuluessa.
Kolmen viestin jälkeen minä kyllästyin ja päätin lämmittää saunan ihan itselleni. Oli mahtava tuulen pyräkkä, välillä satoi ja välillä loisti oikein kirkas aurinko.
Ensimmäiseksi on aina kun saunani kanssa tavataan halattava savusaunan kulmahirsiä, oli se niin suuren suunnittelun tulos! Vieläkin tuntuu uskomattomalta että minulla on ihan ikioma savusauna jonka voin lämmittää milloin vain. Tai ainakin silloin kun puita sattuu olemaan. Tähän mennessä puut on jostain muualta tulleet.
Sen jälkeen onkin kannettava kaikki pesuvadit sun muut kuistille lämmityksen ajaksi muuten niistäkin tulee mustia. Kannoin lämminvesiastian täyteen ja työnsin koivuhalkoja pesään. Tietenkin minun oli laulettava ne kaikki lapsuuteni saunanlämmityslaulut taas uudelleen kaikki mitkä muistin. Oli kuin palaisin takaisin pieneen mustaan savusaunaan jonka hirrenpätkiä otin itselleni muistoksikin silloin kun se savusauna purettiin aikoinaan. Muutaman tulipesän lisäyksen sain niiden tuntien aikana tehdä ennenkuin valmistelin saunaa kylpykuntoon. Katsoin ettei yhtään tulen häivääkään näy ja heittelin häkälöylyt ja jätin saunan tekeytymään toviksi. Tällä kertaa onnistuinkin hyvin, yhtään kitkua en huomannut.
Lopussa olikin siivouksen aika, huiskin lauteet puhtaiksi ja kannoin pesuvadit ym. takaisin ja löysin lauteille liinaakin etten muutu itsekin mustaksi. Sain kyllä nokea jalkoihini kun antaumuksella nautiskelin kaksi kokonaista tuntia. Välillä pulahtelin todella mahtaviin ja kylmiin vaahtopäisiin aaltoihin ja taas takaisin suloisen pehmeisiin löylyihin.
Ajattelin mitä ne minun kolme mahdollista saunaseuruettani menettivät kun eivät olleet nyt kukaan jakamassa kanssani tätä nautintoa. En tosin kauaa ajatellut, osaan kyllä saunoa yksinkin. Tämä on varmaan sitä varsinaista ekstriimiä! Tai eliksiiriä Elämän eliksiiriä.
Laitoinpa nokipannunkin tulipaikkani edustalle lämmityksen aikana, sain oikein savusaunakahvit löylyttelyn lomassa.
Siinä saunoessani huomasin mikä valtava ero löylyissä on muihin saunoihin verrattuna, kyllä ne entisaikaan ovat olleet onnensa kukkuloilla kun tällaisen ihanuuden keksivät. Olen aika usein saunassa nykyään, on rivitalomme sähkösauna jossa saan koko ajan suihkuttaa vettä seinille että pystyn hengittämään, on niin kuivaa löylyä. Pikkuveljen puulla lämmitettävä sauna on myös yliveto, mutta sen löylyjä ei kuitenkaan voi verrata savusaunan löylyihin, on se niin pehmeää löylyä ja nautittavaa silloin kun lämmittäminen on loppuun asti onnistunut niin ettei saunojille jää yhtään kitkua nieltäväksi. Niinkin minulle on käynyt joskus, sen jälkeen on pää kipeä ja silmät sikkarallaan. Kyllä uni maittoi seuraavana yönä!
Niin tuli minun kesäkausi avattua oikein juhlallisesti!
Löylyttelyjä ja leppoisia kesämeininkejä kaikille!
