Lehtitilaukset
Pakina: uusia näkökulmia päihteistä aiheutuvien ongelmien minimoimiseen
Mikähän siinä on että alkoholin juonti on niin pyhä arvo? Kansa rahtaa kaljaa selkä vääränä ulkomailta ja kymmensenttinen lisää tai vähemmän veroa nostaa yleisönosastoissa melkeinpä suuremman elämöinnin kuin sama ero bensanhinnassa, vaikka jälkimmäistä sentään kai useimmilla kuluu enemmän, ja tarpeeseen. Verotason hienosäätöä lukuunottamatta valtiokaan ei uskalla tehdä asialle mitään. Se on kieltänyt terveyssyistä tupakoinnin baareissa, vaikka viinaa niissä saa vetää kaksin käsin. Ja joillekin se päihtyminen on niin tärkeää, että pitää mennä lain väärälle puolelle. Askarrellaan monenlaisten rehujen, pillereiden ja pulvereiden kanssa poliisia peläten.
Pitäisiköhän ongelmaan puuttua käänteispsykologialla? Kielletty hedelmähän on makea, sitähän päihteet ovat aina olleet. Jospa pitäisi tehdä rempseästä juopottelusta isänmaallinen hyve, jonka tuomat verotulot ja vanhuuseläkesäästöt ovat hyvinvointiyhteiskuntamme kivijalka. Jospa kansa sitten ihan piruuttaan vääntäisi korkin kiinni tehdäkseen kiusaa valtiovallalle. Mutta pelkkä valistus ei auttaisi. Tarvittaisiin hyviä esimerkkejä. Alkoholin kulutus oli Suomessa paljon vähäisempää, kun maalla oli presidentti, joka juttujen mukaan ei ollut mikään lasiin sylkijä. Kuka poliitikko ottaa vastuun ja uhraa itsensä kansakunnan terveyden eteen? Tosin ihan jokaiselta istuntosalin tuolinkuluttajalta se ei suju vaan se vaatii taitoa ja rautaista kuntoa. Tony Halmeenkaan terveys ei kestänyt vaikka tarkoitus oli hyvä.
Mutta voihan olla että ihmisten päihtymishakuisuudelle ei ole mitään tehtävissä. Tajunnantilan muuttamisen tarve lienee jokin ihmissielun olennainen osa, ihan synnynnäinen ominaisuus. Kaikki varmaan ovat jo lapsena leikkineet sellaista, että pyöritään kuin hyrrä ympäri hetken aikaa, ja ollaan sitten mukamas humalassa ja kävellään mutkille kun tasapainoelimet ovat hetkeksi hukanneet otteensa ja muutenkin on vähän keventynyt olo. Mitähän jos aikuisetkin tyytyisivät niin vähään pään sekoittamisessa? Pyörimisen tehostamiseksi ja helpottamiseksi olisi varmasti kehitetty sähköisiä pyörittimiä, lattiassa olevia kiekkoja joille astumalla saisi hyvät kyydit. Semmoinen voisi varmasti olla olohuoneessa baarikaapin tilalla. Kulinaristiperheessä pitäisi olla sellainen värkki myös keittiössä. Sillä tempaistaisiin ikäänkuin ruoansulatuksen edistämiseksi pikku kiepauksia aina muutaman suupalan välein. Keski-Euroopassa tuollainen varmasti kuuluisi keittiöiden normaalikalustukseen ja hienostelijat kehittäisivät sitten koulukuntia pyörimisen suunnasta, pyörimislaitteiden yksityiskohdista ja muusta mistä saisi aikaan oppiriitoja. Sen sijaan suomalaisille olisi varmastikin tärkeintä että kierroksia olisi tarpeeksi.
Meillä Suomessa ei varmaan juuri heiluttaisi arkisin, vaan tyydyttäisiin vain pyörimään viikonloppuiltaisin oikein urakalla. Baareissa olisi rivi pyörittimiä tiskin edessä. Niiden käyttö olisi tietysti maksullista, mutta tilipäivänä voisi silti tarjota reteästi kierroksen kaikille. Tanssiravintoloissa näitä vempaimia olisi tietysti valtavat määrät, parketilla pyörähtely saisi aivan uuden merkityksen.
Tuohonkin tapaan varmaan tulisi aikaa myöten riippuvaiseksi ja terveyshaittojakin ilmenisi. Voisi sanoa, että on joutunut melkoiseen kierteeseen. Jonkinlaisia rajoituksia tälle harrastukselle pitäisi olla. Eihän vaikkapa alaikäiselle voi antaa päätäntävaltaa siitä, tuhoaako terveytensä vai ei. 18–19 -vuotiaat saisivat pyöriä vain melko verkkaisella vauhdilla ja sitä vanhemmilla saisi sitten olla enemmän jengaa. Mutta kukapa näistä säännöistä välittäisi näin päihtymishakuisessa kulttuurissa? Teini-ikäisetkin varmasti pykäilisivät sellaisia muovikassiin mahtuvia kenttämalleja, joilla voisi kieppua pitkin puistoja. Ei tulisi lasinsiruja koirien astuttavaksi eikä tarvisi virtsailla pitkin katuja. Mutta muuten ei ehkä huomaisi mitään eroa nykyaikaan: viikonloppuiltaisin väki horjuisi pitkin katuja ja oksentelisi. Niin että miksipä tämä ei kelpaisi uudeksi muotihuumeeksi suomalaisille?
