Lehtitilaukset
Mummo päätti ettei yksin enää asu, sen vuoksi meillä on nyt tiiviimpi yhteiselo.
Ja kun mummo jotain päättää niin se näköjään pitää. Hän asuu osan ajasta luonani, osan ajasta sisko tulee hänen luokseen ja osan ajasta viettää vuorohoito-osastolla. Haluan teillekin kertoa muutamia mummoni mielipiteitä ja sanomisia. Vaikka jalat eivät enää kulje niin ajatus kulkee
– On se hyvä että meillä ei oo kummallakaa miestä ristinä, suahaan rauhassa olla. – Meillä oli silloin oikein hieno hiljainen leppoisa hetki menossa. Olin samaa mieltä tietenkin.
– Kukkaro tyhjäks, sanoo mummo markkinoilla.
– Etkö ruahi (raski) täättä pulloo anttoo, kun annoin yövesipulloksi hiukan vajaan pullon.
– Pittää olla pöytä kukkurallaan, yöllä kun lähttöö olohuoneesta tulemmaan se kerkijjää jo näläkä tulla.
– Silmien väriä ei näy, vain silimäkuopat, nenä näkkyy vielä, mummo sanoi kun kysyin kuinka hyvä näkö on, vieläkö näet toisen kasvot.
– Kävin ambulanssipoekkiin kanssa tarattelemassa, mummo kertoi kun oli yöllä soittanut hätäpuhelimellaan ja käyttivät keskussairaalassa.
– Oli joku pojankloppi taksikuskina, kun rahat sai lähti mänemmään, mummo kertoi kun taksi toi seuraavana päivänä sairaalasta pois. Eli tulin siihen tulokseen että soittaa yksinäisyyttään välillä keskellä yötä että saa ohjelmaa. Mene ja tiedä
– Sairaalassa ee annattu oekkeeta voeta eekä sokeripallookkaa Ei jääny hyvät muistot siitäkään reissusta, mummolla on ylipainoa ja diabetes. Nyt on jo oppinut keinottelemaan sokeripalan kanssa, imeskelee aikansa ja laittaa loppusokerinpalan teevatin reunalle odottamaan seuraavaa kahvia. Riittää moneksi kerraksi kuulema.
– Kumppookas se mieluilloo? mummo kysyi kun ehdotin että käytäisiin erään 70 vuotiaan leskipapan luona kahvilla joka on samalta kylältä lähtöisin. Mummon mielestä ennen lähtöä pitää tietää tarkkaan kumpi meistä sen haluaa miehekseen. Ettei tule riitaa.
– Tuon minä ostan oksennussankoksi, mummo löysi kauppareissulla ihanan vaaleanpunaisen sankon.
– Tarvihtookko nuita kaikkea kuullakkaa, mummo totesi kun lääkäri muistutti että ollaan vieläkin siinä kuulokoje-jonossa keskussairaalaan eikä ole vieläkään kutsua tullut.
– Mielluummin kolopakon ostan sillää rahalla, sanoi mummo kun kysyin vieläkö otetaan kotihieroja, olisi uudelleen se kymmenen kerran sarja tarjolla. Kerroin samalla mitä sarja tuli markoissa maksamaan, melkein 2500 mk. Ei hieronnasta tosin hyötyäkään ollut kun ei kärsi aina koskeakaan kuin silitellä vaan. Taitaa olla minulla hierojan päivät nyt edessä
Meillä on mummoni kanssa niin monta hienoa hetkeä päivittäin, toivottavasti mieli pysyy edelleen yhtä itsepäisenä ja positiivisena, on se sellainen mummeli välillä että oksat pois
