Lehtitilaukset
Raaka kuvaus suomalaisten YK-sotilaiden arjesta Etelä-Libanonissa.
Ei mitään uutta auringon alla, vanha sanonta pätee tämän päivän ja viime vuoden Lähi-idän tilanteeseen suomalaismediassa.
Lähes päivittäin kuulimme ja näimme dokumentteja Etelä-Libanonista ja Hizbollahin kannattajista ja siitä kuinka raakamaisia Israelilaiset ovat.
Yleisradio oli tähän erikoistunut( mm:ssa raportti 50 vuotta YK:n rauhanturvaamista ) ja myös Helsingin Sanomat(1.11 2006) ja Iltasanomat samoihin aikoihin useissa jutuissa.
HS selvitti dramaattisen heinäkuun päivän tapahtumia , oli väliotsakkeena jutussa 1.11, jossa kerrottiin Khiamin YK:n tukikohtaan osunutta Israelilaisten iskua, jossa kuoli neljä YK:n tarkkailijaa.
Hyvin harvoin saattoi jonkun pienen jutun lukea Israelin puolen tilanteesta ja mitä Hizbollahin summassa ampumat raketit ovat siellä saaneet aikaan.
Mediasodan tarkoitus lieneekin ollut luoda kuva ystävällismielisestä Hizbollahista, jota roistomainen Israel vainoaa ilman syytä.
Olen itse palvellut Etelä-Libanonissa ja Beirutissa YK:n rauhanturvasotilaana 12/85-4/87 välisen ajan. Olin lopussa asema 9-13 päällikkönä ylikersantin vakanssilla.
Seurasin silloin vierestä kun esim. korkealla mäen päällä sijainneesta Srifan kylästä silloisten äärijärjestöjen, joko Amalin tai Hizbollahin, joukot tulittivat siviilien seasta alhaalla peltolaaksossa olevia Israelin joukkoja.
Vaikea oli Israelin vastata tuleen asutuskeskuksessa lymyileviä äärijärjestön miehiä kohden.
Omana palvelusaikanani Hizbollah ryösti suomalaisasema 9-36:n, ottamalla yöllä kaksi siltavartiomiestä panttivangiksi ja marssittamalla heidät suomalaisaseman eteen ja uhaten tappaa jos muut eivät pudota aseita.
Aseman Noona-koira hyökkäsi sissien kimppuun ja se tapettiin välittömästi. YK-sotilaamme eivät lähteneet taistelemaan, koska oli suuri vaara joutua ampumaan omia miehiä.
Pojat komennettiin pommisuojaan ja aseman kaikki aseet ja arvoesineet ryöstettiin.
Kenraali Gustav Hägglund kirjoittaa elämäkertakirjassaan Leijona ja kyyhky ko. tapahtumasta, että kuinka on mahdollista että miehet eivät taistele ja antavat ryöstää aseman. Kovat nuhteet pojille. Sanallakaan hän ei muista, että kyseessä oli panttivankisieppaus tämän päivän median lellimiltä Hizbollahin taistelijoilta.
Hägglund toimi tuolloin koko UNIFIL organisaation johdossa.
Hägglund kertoo myös kirjassaan, kuinka hän joutui pitämään puheen tiukassa paikassa Amal-järjestön mielenosoituksessa. Pelkona oli miten väkijoukko puheeseen suhtautuu.
Puheen sanatarkka lainaus: Libanonilaiset ovat saaneet kärsiä paljon. Unifil on täällä auttamassa teitä, emme pysty auttamaan, jos ammutte meitä, emme myöskään pysty täyttämään tehtäväämme, joka on Israelin vetäytymisen varmistaminen.
Yleisö oli hiljaa viimeiseen virkkeeseeni asti, mutta puhkesi sen tultua tulkatuksi huutamaan allahu akbar (Jumala on suuri) Lopetin puheeni siihen varmuuden vuoksi, kertoo Hägglund.
Mielestäni rivien välistä voi lukea, että me olisimme ikään kuin olleet taistelemassa Hizbollahin rinnalla Israelia vastaa. Sangen puolueellinen näkemys kenraalilta.
Samansuuntaisen lausunnon hän antoi myös edellä kertomani suomalaisaseman ryöstön jälkeen Hizbollahin ylimmälle hengelliselle johtajalle, kun oli tullut huhu että Hizbollah alkaa tappamaan suomalaissotilaita.
Eräs huomionarvoinen seikka vielä palveluajan loppujaksoltani:
Puolustusvoimien sivuilta voidaan käydä lukemassa tarkka tehtävänkuvamme tuona aikana. Se oli estää aseellisten äärijärjestöjen aseiden tuonti suomalaisalueelle. Jos aseita tavattiin esim. autoja tsekatessa , niin kevyiden aseiden ollessa kyseessä auto käännytettiin takaisin alueeltamme, raskaat aseet takavarikoitiin aina.
Loppuaikana tuli kuitenkin voimaan ihmeelliset määräykset, että tietynvärisen henkilökortin omistaja saattoi viedä kevyitä aseita ja taas toisenlaisen kortin omistaja vaikka tykin ja kolonan sen perässä. Tehtävästä meni kaikki mielekkyys ja toiminta rikkoi mielestäni räikeästi toimenkuvaamme.
Lopputulos nähtiin viime kesänä. Etelä-Libanonissa oli kymmeniätuhansia raketteja.
YK oli mielestäni omana palvelusaikanani epäonnistunut totaalisesti tehtävässään.
Tätä ei mediassa juurikaan kerrota.
Kirjoitin asiasta eduskuntaan ja puolustusministerille ja ihmettelin YK:n toimintaa.
Puolustusministeri Kääriäinen oli pyytänyt avustajaansa kirjoittamaan minulle että esim. kenraali Hägglundin muistelmateos on sellainen, että siinä kirjoittaja käsittelee omasta näkökulmastaan kyseisen ajan tapahtumia. Niihin ei siksi tarvitse puuttua.
Nyt kirjoitin minä samasta ajasta vartioaseman päällikön näkökulmasta, joka lienee yhtä oikeutettua.
Lisäksi pidän asiaa ajankohtaisena, koska Afganistanissa suomalaiset YK- sotilaat ampuivat kertomansa mukaan vahingossa palvelustoveriaan ja ovat nyt vastaamassa teostaan oikeudessa.
Kuinka olisi käynyt niiden suomalaisten YK- sotilaiden, jotka edelläkertomasssani panttivankitapauksessa olisivat avanneet tulen ja kenties surmanneet palvelustoverinsa?
Onneksi sitä ei tarvitse miettiä, koska terve järki voitti sankaritavoittelun ja kukaan muu ei kuollut kuin aseman koira.
Ei mitään uutta auringon alla , pätee mielestäni edelleen hyvin tämän päivän tapahtumiin Lähi-Idässä median taholta. Israel on suuri paha susi ja Hizbollah punahilkka joka ei tee mitään pahaa.
