Ystävän saa ken haluaa

Nettiystävyyttäkin on olemassa.

Elämäni sai uuden suunnan puolitoista vuotta sitten: näin netissä valokuvan ystävä-sivuilla. Tiesin heti että tämän ihmisen katse ja olemus henkii hyvää oloa. Otin yhteyttä ja siitä lähtien olemme vaihtaneet kuulumisia ja tavanneetkin. Aluksi luulin että olen löytänyt elämäni miehen mutta koska olen spontaani-ihminen eikä tuli ollut heti syttyäkseen hänen puoleltaan, olemme sopineet ystävyytemme nimeen.

Aina kun kohtaamme olen varma että jossain entisissä elämissämme olemme jossain tavanneet, niin samanoloinen hän on. Meni kauan kun haikailin hänen perään romanttisissa merkeissä. Nyt olen jo romanttiset kuvitelmat luovuttanut, ystävänä hän on aivan mahtava, on tunne että häneen voi luottaa 100-prosenttisesti. Todellisuudessa aivan erilainen kuin mitä olen itse. Uskoisin että hänenlaisiaan ihmisiä jotka seisovat tukevasti jaloillaan ja sanojensa takana on enää harvassa. Huumori on silti mukana elämässä ja päivän tutut turvalliset raamit oikein loistavat hänen ympärillään. Voisin kuvitella hänet vielä kymmeniä vuosia eteenpäinkin mukana elämässäni, ehkä jossain vaelluksella mukanani, ehkä jatkamassa kirjeiden vaihtoa ja kuulumisiamme.

Saan soittaa tai kirjoittaa, tavata ja aina hän on valmiina jakamaan aikaansa ja sanojaan. Hänen avullaan olen tutustunut lähes kaikkiin Etelä-Suomen luonnonnähtävyyksiin. Hän on mainio opas ja uskomattoman hyvä keskustelemaan. Kunnioitus yhteistä aikaamme ja ystävyyttä kohtaan paistaa hänestä. En voisi kuvitella häntä pettämässä ystävyyden kuvioita, niin turvallista ihmistä ei varmaan ole olemassakaan muita.

Koska itse olen hetken ihminen ja elän juuri tänään ja kaikki pitää tapahtua juuri nyt, olen saanut huomata monia asioita joita minun tulisi opetella. Ehkä päällisin asia on aika jota raiskaan koko ajan ja täysillä. Ystävälläni on niin suuri kunnioitus aikaa ja tätä päivää ja rauhallisuutta kohtaan että olen edelleenkin sitä mieltä että siinä menee elämäni mies. Nyt olen jo alistunut kohtaloni edessä ja menettänyt toivoni romanttisista ajatuksista hänen suhteensa mutta olen myös saanut niin paljon järkeä että sain tehtyä päätöksen etten koskaan jätä häntä ystävänä. Hänellä on niin paljon annettavaa nykyihmisen elämänmenoon että minulla menee koko loppuelämäni sellaisten asioiden opettelemiseen.

Jokaisena päivänä olen hänestä kiitollinen. Jos joku tässä pettää luottamuksen niin se olen ollut minä, välillä menetän toivoni koska en saa hänen kaikkea huomiotaan. Vielä kaiken jälkeenkin hän ottaa isällisen otteen kirjoituksillaan ja jatkaa siitä mihin jäimme. En voi kuin ihmetellä. En enää sanoisi että olisin ihastunut häneen, koska elämämme kulkevat niin eri reittejä mutta toivon itselleni viisautta pitää kiinni tästä ihmisestä ystävänä.

Ystäväni merkitsee minulle selkeyttä ja päämäärää ja turvallista jatkuvuutta sittenkin kun olen joskus se vanhin suvussani, tiedän etten silloinkaan ole yksin vaikka edelleenkin eläisin yksin. Hän tulee olemaan rinnallani kirjeiden muodossa.

Vieläkin ihmettelen kuinka suuri vaikutus hänen valokuvallaan oli ja on edelleen siihen minkä käsityksen hänestä sain heti kuvan nähtyäni ja millainen hän edelleenkin on.