Lehtitilaukset
Opintotuen riittämättömyydestä ja opiskelijoiden valituksista
Näin sanottiin jo tuhansia vuosia sitten. Tunnettu lausahdus sopisi hyvin nykyaikaankin. Olen varmaan jo liian vanha ja kalkkeutunut, kun en aina jaksa ymmärtää opiskelijoiden valitusta opintotuen riittämättömyydestä ja opiskelun vaikeudesta?
Sallittakoon hieman historiaa. Vuonna 1968 ei opiskelija saanut mitään tukia. Valtion takaamaa opintolainaa ei ollut. Mikäli halusit opiskella, piti löytää joku ”isäntämies” takaamaan pankkilaina. Tietysti varakkaat vanhemmat pystyivät auttamaan asiassa.
Onneksi aloitin opiskeluni 1969, jolloin lainaan sai valtion takauksen. Se tuntui jo lottovoitolta.
Nykyään jokainen opiskelija on oikeutettu saamaan ilmaista rahaa, mikäli opiskelut etenevät edes kohtuullisesti. On totta, että 1970-luvun inflaatio pienensi silloisen, takaisin maksettavan lainan määrää. Maksettavana sitä kuitenkin oli ihan tarpeeksi. Eihän kukaan lainaa ottaessaan voinut tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Nykyään kaikki pitäisi tulla puhtaana käteen, tekemättä oikeastaan mitään. Osalle opiskelijoista luennoilla ja harjoituksissa käyminen on erittäin vastenmielistä. Tämän huomaa varsinkin, jos ne alkavat aamulla kahdeksalta. Biletyspaikathan ovat auki aina aamuyön tunneille. Mistähän se raha sinne löytyy, kun lehtikirjoitusten mukaan opiskelija joutuu elämään makaronilla ja tonnikalalla. Uskoisin, että yhden illan hinnalla pystyy syömään ainakin viikon opiskelupaikan ravintolassa. Reilulla kahdella eurolla saa lounaan leipineen ja juomineen.
Opinnot pitäisi pystyä suorittamaan kotisängystä tietokonetta näppäillen ja siihen aikaan kuin se itselle sopii. Luentomonisteet ovat joko liian suppeita tai sitten liian laajoja. Luennoilla ei puhuta kiinnostavista asioista. Kylläkin useimpien niiden mielestä, jotka sinne jaksavat tulla. Vierailevia luennoitsijoita alan yrityksistä toivotaan. Kun sellaisen saa rahalla hankittua, alle puolet kurssin opiskelijoista on paikalla ennakkomainonnasta huolimatta. Ihme kyllä valitusta ei ole tullut siitä, että olen eräällä pitämälläni kurssilla antanut tenttikysymykset heti ensimmäisellä luennolla. Menestystä tentissä se ei kyllä yhtään parantanut. Pitäisi ilmeisesti antaa samalla myös oikeat vastaukset.
Ottamalla hieman lainaa ja suorittamalla opinnot ripeästi tutkintoon asti, säästää selvää rahaa. Ei ole mielekästä opiskella ”sivutyönä”, tehden joitakin ”hanttihommia” elannon turvaamiseksi. Oman alan työharjoittelu on asia erikseen. Tiedän opiskelijoita, jotka ovat valmistuneet nopeasti. Töitä on löytynyt heti ansiokkaan opiskelun perusteella. Itse kunkin kannattaisi laskea, mitä rahassa menettää opiskelemalla esim. kaksi ylimääräistä vuotta. Nykyään valtiovaltakin kehottaa valmistumaan työelämään ilman välivuosia.
Aivan ällistyttävän jutun luin eräässä yleisönosastokirjoituksessa, jossa opiskelija valitti sitä, että nykyään joutuu opintopisteiden takia opiskelemaan kymmenen kuukautta vuodesta. Sitten pitäisi tehdä töitä. Kahden kuukauden kesäloman uhraaminen työnteolle kuulostaa jo surkuhupaisalta. Itse olin aikanaan tyytyväinen, jos kesäksi jotakin työtä sai. Sekatyömiehen hommatkin kelpasivat. Ei ollut mahdollisuutta opiskella kesällä kuten nyt ja saada siitä vielä rahaa..
Tällä kirjoituksella en osoittele kaikkia opiskelijoita, vaan ehkä sitä pientä ja äänekkäintä osaa heistä. En ole katkera nykyisistä etuisuuksista – ainahan aika muuttuu. Kyllä mekin aikanamme vaadimme, että opintolainaa pitää saada enemmän. Kyse oli kuitenkin lainasta. Ei siitä, että opiskelusta maksettaisiin korvaus.
