Ahneus, rahanhimo ja valta ovat sokaisseet vallassa olevat ihmiset. Onko markkinatalous vienyt viimeisetkin ihmisyydenarvot? Kovasti kehittyvässä maailmassa ihmistyövoiman tarvis vähenee. Näin he jäävät toisarvoiseksi. Lihasvoimaa ei enää tarvita. Vähäkin ihmistyö pitäisi tuottaa mahdollimman halvalla.
Yritysjohtajilla on vain periaatteena saada lisää voittoa. Lisää rahaa johtajien ja osakkeen omistajien pohjattomiin pusseihin. Vaikka itsellä on miten paljon rahaa, niin lisää on saatava. Tämä pätee poliitiikkoihin kuin muuhunkin eliittiin. Miljoona euroa on heille pieni lisäraha. Ahneudessa ja rahan himossa unohtuu ihminen.
Ihmisillä on pelko tulevaisuudesta. Milloin saa loparit tai lomautetaan. Tai saako töitä koskaan. Mitä on edessäpäin? Nuoriso voi pahoin. On mielessä pääseekö koskaan mukaan työelämään. Vanhempien epävarmuus tarttuu lapsiin. He tuntevat olonsa turvattomiksi.
Niin sanotuissa hyvinvointimaissa kasvaa kansantulo huimaa vauhtia jatkuvasti. (Nyt laman aikana on vähän notkahtanut.) Nousu menee kuitenkin pääasiassa hyvätuloisten pusseihin. Tuloerot kasvaa huimaa vauhtia. Sosiaali- ja terveydenhoito jää pahasti jälkeen. On unohdettu työttömämät, lapset ja vanhukset. Ihmisistä ei välitetä. Kehitysmaissa kuolee ihmisiä nälkään.
Poliittiseen valtaan päässeet hoitavat asioita diktaattorimaisin ottein. Ei siinä kansalta kysellä. Tätä kertoo Suomen hallituksen teko. Siirretään Kelamaksut yrityksiltä kansan ja suureksi osaksi pienituloisten maksettavaksi.
Suurituloiset saivat myös suuret veronalennukset.
Yksi prosentti veron alennusta vuodessa merkitsee suurituloiselle pienituloisen kuukausiansion. Kaikkein suurituloisimmat saavat lisää rahaa enemmän kuin pienituloinen hankkii vuodessa. Veron alennukset tehtiin kulutuksen lisäämiseksi. Eiköhän ne mene etelän golfmatkoihin ja Pariisiin suuntautuviiin vaateostosmatkoihin. Loput ulkomailta tuotettuihin autoihin ja moottorilla kulkeviin kalliisiin leluihin, jotka myös saastuttavat luontoa.
Pienituloisten veroalennukset söivät välttämät kulut. Kuten ruuan, asumisen ja terveydenhoidon maksujen nousu. Pienituloiset ne kulutusta lisäisivät. Heidän on vain kiristettävä vyötä ja kukkaron nyöriä.
Myös terveydenhoitoon tarvittaiin lisää rahaa. Ei paljon terveydenhoitoa paranna ministerin ivallinen hymy. Tarvittaisiin lisää rahaa henkilökunnan palkkaukseen, sairaala- ja tutkimuspaikkoihin, myös tutkimusten edistämiseen. Ihmiset saa kärsiä kivuista ja tuskista, kun ei pääse hoitoon. Tiedän esimerkkejä. Yli kahdeksankymppinen vanhus on saanut virua keskussairaalan ensiavussa neljänkymmenen asteen kuumeessa viisi tuntia yksin kylmissään. Seuranaan vain houreissa nähdyt oliot. Niistä puuttui vain sarvipää, viikatemies ja harppua soittava enkeli. Tämä tapahtui vain lääkäripulan vuoksi. Toinen vanhus on kärsinyt monta kuukautta kovia kipuja selässä. Särkylääkettä menee aivan tuhottomasti. Terveyskeskuksessa on suoritettu kaikki mahdolliset tutkimukset. Keskussairaalasta on tullut kahdet lähetteet takaisin. Ei ole päässyt tutkimuksiin. Esimerkkejä olisi paljon.
Näin huolehtii yhdeiskunta vanhuksista, jotka ovat tehneet maan hyväksi nuoruudensa kovaa työtä.












