Lehtitilaukset
Sairaalasta kotiin, roskalavalle ja takaisin. Kaikki paperit. Poretabletti, perkolaattorikahvi sekä pahvimukillinen vodkaa. Jaguaari ei toimi, Saabilla ei voi ajaa, ja Tornado vie osan papereista. Kevättä rinnassa ja kipeä selkä.
Jaguaarin renkaat ovat tyhjät. Sain pyörän isältäni lahjaksi silloin joskus, pyörä olikin ollut jo kauan saunan takana ruostumassa. Putiikki Lahjasalolla oli entisöintiliike aivan siinä kotimökin tuntumassa, ja siellä navetan takana natriumhydroksidiallas, johon hävisivät sekä pohjanmaalaisten antiikkiesineiden maalit, että myös vuosilustot. Uitin pyörän ensin altaassa saadakseni kaiken rasvan pois, ja hiekkapuhallutin rungon pesun jälkeen Liinamaalla.
Jaguaarissa onkin nätti alkuperäinen paksu ja pyöreä takaheijastin, sekä antiikkinen etulamppu, ja mahtavasti jousitettu nahkasatula. Nyt entisöity musta Jaguaari seisoo jalallaan tyhjin kumein, tyhmän näköisenä ja mutisee että saunan takana oli vähemmän pistiäisiä. Ulkorakennuksessa jossa pyörät ovat, haisee taas myös palanut muovi, joten taidan palata vielä tähänkin asiaan. Päätän myös kävellä reippaasti perille pyöräilyn tai autoilun sijasta.
Hepokatti on ilmeisesti käynyt kotonani kun olen ollut poissa ja siivoillut jälkiä. Uusin kannettava tietokoneeni makaa aivan samalla paikalla kuin edellisetkin, mutta näyttö on nyt ehjä. Seinissäkään ei näy luodin iskemiä. Seinänaapuri kysyi minulta sisään tullessani jotakin epilepsiasta, huonekaluista ja ryminästä. Vastasin vain että oikea mies taisi päästä sairaalaan. Ajattelin saamiani selkäosumia ja kerroin sitten selän olevan vieläkin kipeä.
Ulkona on aurinkoista, niin kuin keväällä parhaimmillaan ja harmittelen nyt takaritilän puuttumista. Auton rattiin istuminen ei juuri nyt syystä tai toisesta oikein kiinnosta, ja pyörä olisi käynyt paremmin. Kävellessäni mietin mitä tarkoittavat sanat roskalava ja kaikki paperit . Hammastahna maistuu suussani, niin kuin Pectus -pastillikin, Hepokatin juttuja. Osaston ekspertin mukaan hammastahna on tehty paitsi hampaiden puhdistamiseen, myös hajunpoistoon. Hepokatista tulisi hyvä alkoholisti, tilkka hammastahnaa todella poistaa vodkan hajun.
Lava on lähellä, matkaa tulee kävellen vain kolmisensataa metriä. Oli pakko lähteä heti. Se nuorimies joka pisti piikillä renkaani puhki ja poltti nähtävästi nuotiota alakerrassa, jota käyttää muuten merivartiosto, joutunee pulaan. Kulkuneuvo on kulkuneuvo tietysti, mutta kuljettajan työ on kuljettajan työ. Jos joku saa päähänsä puhkoa tuntemattomien ihmisten renkaita siitä ei seuraa hyvää.
Lounaissuomen Sanomat on näemmä luettu, iso nippu lojuu päällimmäisenä jätesäkkien, polkupyörän ja mehupullojen päällä. Alla on pahvilaatikoita. Auon ensimmäistä laatikkoa hajamielisesti kunnes tajuan, että se on täynnä kirjepaperia 50-luvulta. Seuraava on pullollaan paperikaupan näytearkkeja, eriväristä kartonkia, ja vanhoja valokuvia. Norjasta, tanskasta ja suomesta olevat postikortit ovat kaikki kirkkoaiheisia. Kaikki paperit , mitä sekin tarkoitti? Raavin niskaani.
Kaikki on paperia, jopa seassa oleva vanha ampiaispesä 20-luvun kerrostalon vintiltä. Tuumin että minun pitäisi ottaa selkääni myös Lounaissuomen Sanomien vanhoja koepainoksia toisesta kasasta. Paperia, paperia Poirot. Joku on näemmä harrastanut paperia.
Kävelen kotiin, täytyykin ottaa auto. Potkaisen tyhjää pulloa parkkipaikalla.
Jos pitää liikaa hoppua, ei kiireestä tule loppua, riimittelen Saabin ratissa. Etujarru temppuilee. Kaupan piha on tyhjä, mutta nyt kasaa kaivelee alkoholisti. Selkää jomottaa, mutta ilmeestä päätellen uuden ystäväni päätä jomottaa myöhemmin sitten Piikinmäessä. Pinnistän vähä ja pääsen pois ratista, toivoen pelastusta alkometriltä.
Kurkin lavalle ja silmäilen hapsupartaa. Ukon silmistä ei löydy ihmetystä eikä myötätuntoa, vaan kädestä muovipussi täynnä paperia. Pääasiassa kartonkia, maassakin on jo muutamia vaaleanpunaisia arkkeja. Suomalainen mies, tuumin. Mieleeni tulee jostain syystä lause vodkaa, vodkaa. Nyt mies näpelöi rikkinäistä banjoa ottaa lopulta soittimen raadon, muovikassillisen kartonkia ja häipyy rämisevällä pyörällään. Se on näemmä merkiltään Tornado, kummallista. Muutama vaaleanpunainen arkki jää pyörätiellekin huolimatta kevättuulesta.
Urkin lavan reunan yli laatikkokasaa, ja ajattelen ottaa kaiken ilman ampiaispesää. Saabin takaluukku nielee viitisen pahvilaatikkoa ahnaasti, mutta luukku ei mene enää kiinni. Kuminen mustekala auttaa kummasti tuumin, ja saan peräkoukun sekä luukun väliin yhteyden. Kaupan pihassa seisoo poliisiauto joten kiinnitän turvavyön, ja säädän sivupeliä. Kokeilen varmuudeksi ilmastointiakin. Konstaapelit eivät huomaa minua, vaan menevät rivakasti 211 tilanteeseen kassalle.
Autossa on kuuma ja selkä on kipeä. Päätän ottaa särkylääkeporeen kotona ja hieman vodkaa pahvimukista, astianpesukone ei ole vielä täynnä. Parkkipaikalla punanaamainen naapuri lataa taas akkua joten ajan oven eteen. Stoppari on taas irti, ja päätänkin kurittaa naapuritalon koltiaisia muutamilla lukijainkirjoituksilla jotka koskevat ilkivaltaa. Hissi on ahdas. Muutama vaaleanpunainen kartonkiarkki jää hissin ovien väliin, siksi yritän ymmärtää akkumiehenkin ongelmia.
Ulkona parkkipaikalla maahan on näemmä jäänyt muutama akun korkki, öljyinen käsipyyhe, sekä kaljapullon korkki. Ajattelen pahaa maailmaa ja ainaista kiirettä Helsinkiin. Pääkin on jo kipeä.
Kotona siemailen perkolaattorikahvia tutkien laatikoiden resuista sisältöä. Neljännessä laatikossa on mielenkiintoinen nippu ikivanhaa paperia valmiin kansion välissä. Rippi-isän kirjekopioiden seassa on pari mielenkiintoista valokuvaa purppuraveljien kokouksesta, sekä kutsu piispainkokoukseen. Itse kansio on kuitenkin mielenkiintoisin, sen nimi on Sotakerho .
Kellastuneet arkit ovat vuosilta 1939-1944 ja näyttävät olevan kenttäpappien sotakirjeenvaihtoa.
Ehkä tämä täytyy toimittaa Lounaissuomen Sanomiin, ja mikäli oikein aavistan tätä ei voi pitää eikä jättää. Raavin luisevaa rintaani, ja päätän myydä kaiken muun paitsi Sotakerhon kansion kirpputorilla, väärentäjille ja keräilijöille. Päätän myös ajaa viikseni ja ryhtyä henkisemmäksi, veto on veto. Soitan Hepokatille Skypellä. Ohjeet ovat selvät ja yksioikoiset toimita vihdoinkin jotakin.
