Lehtitilaukset
Tapio Rautavaaran Sunnuntaina sataa aina oli aikanaan varsin synkkää tekstiä. Nykyisellä IT-tukihenkilöllä voi myös toisinaan tuntua synkältä, kuten on vaikkapa Sampo pankissa nähty. Oheinen runo kuvaa nykytilannetta alkuperäisessä sunnuntaihengessä.
MAANANTAINA KATOO AINA
Yksi pettyi, toinen suuttui,
katopäivä sai.
Vähän löytyi, paljon puuttui
kannastamme kai.
Yksi päivä seitsemästä,
virheetöntä toivoin tästä.
Maanantaina katoo aina.
Nyt on maanantai.
*
On niin suuri datan hukka,
jokin rivit vie.
Ahdingossa nörtti rukka,
virhe missä lie.
Kansa korjaa puolen öitä,
rivimääräin häviöitä.
Maanantaina katoo aina,
jokin kaiken vie.
*
Jos vain oisin voinut joutaa,
enpä pinteess’ ois.
Rivit oisin voinut noutaa
varmistuksiin pois.
Tässä istun kanssa kahvin.
Olo on nyt lailla pahvin.
Maanantaina katoo aina,
ken sen tietää vois?
*
Kansalla on mieli musta,
korjaustyötä vain.
Valo on vain heijastusta
päätemasiinain.
Maanantaihin vain jos luottaa,
pettymystä pelkkää tuottaa.
Maanantaina katoo aina,
koko maanantain.
*
Yhden päivän seitsemästä
kärsiä mä saan.
Se kun pettää tämän tästä
katotempuillaan.
Vaan eipä taida vahingolla
meidän almanakka olla.
Maanantaina katoo aina.
Taas on maanantai.
*
