Lehtitilaukset
Itsenäisyyttä on taas juhlittu ihailemalla presidentin linnassa esiintynyttä pukuloistoa. Tätäkö on itsenäisyys laman kourissa vääntelehtivällä Suomenmaalla?
Linnan kutsuilla nähtiin itsenäisyyspäivänä toinen toistaan upeampia pukuja naisvieraiden yllä. Tärkeimmiksi asioiksi muodoistuikin se, kenen suunnittelema puku kenelläkin oli. Itse puvun kantajakin jäi kakkoseksi.
Kuinka hienoa onkaan saada säteillä kristallilamppujen alla. Kateushan se tässä puhuu, kun en itse ole päässyt tuonne linnan parketille pyörähtelemään.
Mutta asioilla on aina myös kääntöpuolensa. Tällaiset pukujuhlat tuntuvat lähes irvokkailta sitä taustaa vastaan, että köyhä kansa seisoo leipäjonossa saadakseen jokapäiväisen ravintonsa. On myös paljon niitä, joiden kohdalla YT-neuvottelut ovat johtaneet työstä irtisanomiseen tai lomautukseen. Mikähän ajatus heillä oli päällimmäisenä linnan juhlia seuratessaan?
Tottakai ihminen saa juhlia silloin kun juhlaan on aihetta, mutta tällaisen eliittijuhlan tuominen kaikkien olohuoneisiin itsenäisyyspäivästä toiseen tuntuu aika ristiriitaiselta. Pitäisikö meidän tavisten vuodesta toiseen iloita siitä, että joillakin menee hyvin?
Ehdottaisin, että joka toinen vuosi jätettäisiin juhlat väliin ja näin säästetyt varat jaettaisiin köyhille. Vai onko tämä vain kateellisen naisen jupinaa, naisen, joka ei ole päässyt osallistumaan tuohon kimaltelevaan pukujuhlaan?
