Lehtitilaukset
Joulu edustaa monenlaisia arvoja. Niistä tärkeimpiä ovat yhteisöllisyys ja lähimmäisenrakkaus.
Joulunalusaika alkaa jälleen, eikä hektinen ja stressaava juhlanvalmistelurutiinimme ole muuttunut edellisvuosista pätkääkään. Maailman vauhti sen kun kiristyy hurjana ja opportunistiset panokset kovenevat. Silti joulu aina tavallaan pysäyttää jokaisen. Se palauttaa mieleemme monenlaisia muistoja ja sitä kautta pakottaa miettimään tätä katalaa maailmanmenoa. Joulu on siis eräänlainen mahdollisuus kasvuun ja kykyyn nähdä edes hitusen aitoa lähimmäisenrakkautta.
Joulu edustaa monenlaisia arvoja. Niistä tärkeimpiä ovat yhteisöllisyys ja lähimmäisenrakkaus. Sanovat, että yhteisöllisyyteen on jo tilastotieteellisesti tulossa paluuta, ainakin kansankaipuu siihen on kova. Lähimmäisenrakkautta taas saa edelleen hyvin pitkälle vieläkin kuin tikulla kaivaa siitä kun ei kuulemma hyödy mitään. Ja kun kerran sitten tahdomme pääosin olla riippumattomia, tietää se jouluna paljon ypöyksinäisiä ihmisiä.
Myös jouluna yksinäisyys ja yhteisöllisyydentarve ajaa ihmisiä kuppiloihin. Baarit ja kapakat symbolisoivat monelle sitä puuttuvaa perhettä. Onneksi kuitenkin useat baarinomistajat ovatkin älynneet tarjota jouluhenkeä kaikille vakiasiakkailleen. Rapajuoppokin voi siis kotobaarissaan saada joulupuuron mantelinetsinnällä, glögiä ja kinkkuaterian. Kaikkialla kapakoissa ja kaikissa kaupungeissa näin ei silti ole.
Perinteiset joulunajan itsemurhatilastot kertovatkin yksinäisyyden kärjistymisestä. Sillä myös yleisesti halveksimamme alkoholisti on herkkä muistamaan lapsuuden joulunsa. Eikä yksinäinen aina ole se “kaikkitietävä” alkoholisti baarijouluistakaan. Yksinelävä jää helposti yksin muutenkin.
Eikä sekään kuitenkaan aina niin ole alkoholististakaan, että itsepähän on juopottelullaan epäinhimillisen baarijoulunsa ansainnut. Ei alkoholismi ole helposti kintaalla viitattava klisee omasta tunaroinnista. Todellisuudessa se on pääosin seurausta tuskasta, elämän traagisista tapahtumista. Moni alkoholisoitunut on menettänyt perheensä, sukulaisensa tai puolisonsa sairaudelle tai onnettomuudelle. Maailma on täynnä erilaisia sydäntä murtavia, yksinäisyyteen johtaneita ihmiskohtaloita.
Aito lähimmäisenrakkaus laastaroi monta haavaa, mutta yhdessä muistamaan vielä edes jotain hyvää tässä kivikovassa maailmassa. Vielä on paljon aikaa miettiä, kenet sinä voisit tänä vuonna kutsua kotiisi joulukahville? Kenelle voisit osoittaa lähimmäisenrakkautta ihan tosta noin vaan? Tärkeintä on ajatus ja yhdessäolo, ei se kuinka monta kiloa kinkkua pöydässä komeilee.
Lahjavouhotus nurkkaan ja sydämen joulumielellä eteenpäin.
