Lehtitilaukset
Kannattaa kosia, ehottomasti
Puolen vuoden sinnikkään odottelun jälkeen – taitaa siitä jo yhdeksän kuukautta olla kun oli karkauspäivä – alkoi tapahtua. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Laitoin kolme kosintaa, nykyaikaisesti kännykällä viestittelin kahdelle: tuletko miehekseni. Kolmas olikin jo eri juttu, netistä.
Ensimmäinen viestitti takaisin että nyt alkajaisiksi on ainakin kelkka-ajelu vuorossa. Se taisi jäädä siihen. Taisi muuten olla ainoa jonka oikeasti toivoin miehekseni!
Toinen oli aivan otettu asiasta, antoi kuitenkin odotetusti rukkaset ja lupasi ihan oikeasti hamekankaan. Sain muutaman muistuttamisen jälkeen juuri paketin: kaksi hamekangasta! No, toinen meni mummolle kun ei oikein ollut tyyliäni mutta toinen oli niin kaunis jouluinen kangas että tein siitä oitis kaksi kaitaliinaa ja nukelleni uudet vaatteet. Kiittelin kovasti jouluisesta kankaasta mutta en vielä paljastanut kenelle tulee hame siitä toisesta kankaasta. Odottelen jahka tutustumme hiukan enempi että uskallan tunnustaa.
Kolmas kosintani löytyikin netistä. Mies halusi maailmanennätystä siitä, kuinka moni häntä kosii. Nyt tulokset ovat lähteneet ehdotuksena Guinnesin maailmanennätys-kirjaa varten ja kuulema nähtäväksi jää saavutammeko ME-tuloksen. Olispa upeaa olla osallisena edes yhdessä ME-tuloksessa! Kangas oli uutuustuote, sain valita viidestä värivaihtoehdosta mieleisimmän. Olin aivan ymmälläni kun olin jo unohtanut koko asian ja sainkin virallisen kirjeen vaihtoehdoista. Laitoin kirjeen postiin ja ajattelin vieläkin että tämä on pilajuttu vaan. Nyt olen kuitenkin onnellinen neljä metriä pitkästä aivan upeasta kankaasta! Siitä tulee tyttärelleni uudet paneeliverhot olohuoneeseen.
Eli en siis vieläkään saanut hametta aikaiseksi itselleni mutta kankaita jo sentään sain. En itse asiassa ole ollenkaan hameihmisiä, mutta joka neljäs vuosi täytyy kuitenkin yrittää josko vaikka nyt tärppäisi. Kannattaa kuitenkin varoa ettei kosi ihan ketä tahansa, ainahan on pieni mahdollisuus että tuleekin myöntävä vastaus.
Jos jäit miettimään kuka voi netissä ilmoitella kosintahaluistaan ja ME-yrityksestään niin paljastan että tuolla Pohjanmaan suunnassa on se Suomen Suurin Kyläkauppa ja siellä yksi maan mainio Vesa. Pikkuisen jäi harmittamaan kielteinen vastaus mutta upea kangas kyllä korvasi kaiken : )
Loppukaneettina sanoisin että kohtalaisen hitaita tai ei-perinnetietoisia on Suomen miehet. Edellisen karkauspäivän etkö edes minihametta hanki? -pyyntöni on vieläkin täyttymättä.
Mutta neljän vuoden päästä uusin innoin.
