Puhelinärsytyksestä eläkesäästäjäksi?

Kun puhelinmyyjä soittaa numeroon, joka on ilmoitettu Robinson-rekisteriin puhelinmyynnin kieltämiseksi, häntä ei lämpimästi kiitetä. Lämpimiä ajatuksia tulee, kitkerän sapen maku sivumausteena samalla kun savu kiemurtelee mielen synkissä kolkissa.

Tilanne ei yhtään parane, kun sitkeästi tapaamista kärttävä myyjä alkaa esitellä varallisuudenhoitoa ja eläkevakuutussopimusten tekemistä: mikä on yhtiön sitoutumisen taso sopimuksiin, jos ensikontakti syntyy sopimusta rikkomalla?

Kaiken huippu on, että kun aviopuoliso tyrmää tapaamisen, siirtyy soittaja kärttämään puolison puhelimeen. Miten epätoivoisessa tilanteessa firma on, kun se kiertää jumalan selän takana ilmaisia ja luottamuksellisia tunnin kartoitustapaamisia pitämässä?

Asia sapettaa niin, että kaveri päätetään pyytää käymään. Tulkoon käymään, katsotaan, mitä kaveri sanoo suorasta palautteesta.

Taas muutoksia

Aamu alkaa taustatietoihin perehtymällä: usealla paikkakunnalla, omistajien tiedot näkyvästi esillä. Näyttävät sivut, mutta tiedollinen anti jää köyhäksi. Mahtipontinen nimi arveluttaa: höynäytetäänkö sillä rikastumisesta haaveilevat ihmiset asiakkaiksi lupaamalla hirveitä äkkivoittoja.

Niitä, joista liiketalouskoulutuksessa opettanut ekonominainen varoitti. Ilmaista rahaa ja hirveitä voittoja ei ole. Jos nuoret miehet haluavat pelata upporikasta toisten rahoilla, niin omia rahojaan ei tarvitse uhkapeliin laittaa.

Ennen sovittua aikaa puhelin soi taas, ja kaveri kysyy lupaa tulla sovittua aiemmin. Kyynisyys kasvaa: eihän tuollaiseen tuuliviiriin voi luottaa.

Kun kaveri on ulko-ovella, seuraan, miten ulkona liikkuva koira mieheen suhtautuu. Näyttää siltä, että mies liimautuu autonsa penkkiin eikä pääse ulos. Soittaako sitten navetan takia EVR:ään vai rikoskumppaneilleen, en tiedä. Koko aamun sisällä vellonut ärsytys tuntuu vain nousevan.

Palautteesta positiiviseen vireeseen

Kättelemme, kyselen kahvinjuonnit, mutta kaveri tuntuu aistivan ärsytystä ilmassa. Nopeasti päästään eiliseen puhelinmyyntiin, puhelinmarkkinointikieltoon ja tapaamiskärttämiseen.

Aidosti hänkin tuntuu pahoittelevan yliärhäkkää tyrkkytätiä. Lupaa antaa palautetta ja kertoo yrityksen yleensä lähestyvän asiakkaita vain referenssien perusteella.

Kun mies vakuuttaa vakaasti, ettei harrasta pakkomyyntiä, hän saa uteliaisuuden heräämään. Sano nyt sitten asiasi, kun täällä asti kerran olet.

Asiaa, huolta ja ärsytystä

Olen päättänyt, että mitään kauppoja ei tule, joten nyt voin heittäytyä tyhmäksi ja kysellä. Olen nimittäin oikeasti huolissani vanhuuden varasta ja eläketilanteesta. Niin oli se liiketalouskoulutuksen ekonomitätikin.

Aloitamme yelistä ja myelistä, eläkkeistä, joita yrittäjätulosta kerätään. 40 vuotta keruuta, 17 500 keskimääräinen vuosiansio, lopullinen eläkesumma maksimissaan 70 prosenttia kertyneestä summasta, jos olet maksanut täydet 40 vuotta.

Kertaamme järjestelmän syntyä: 1960-luvulla eläkkeelle 60-vuotiaana, hautausmaahan 62-vuotiaana. Yhtä eläkeläistä kohden neljä työssä olevaa maksamassa eläkettä.

Eläkevakuutusmaksuista 80 prosenttia muiden eläkkeiden maksuun, 20 prosenttia suljettuun rahastoon omaa eläkettä varten.

Tilanne nyt: 2 eläkkeellä, kolme työssä, eläkeikä alentunut ja eläkkeelläoloaika kaksikymmenkertaistunut.

Alkaa kuulostaa siltä, miksi eläkeasiat ovat useita huolestuttaneet. Aletaan puhua eläkekatosta. Ongelmat ovat valtavat, kun eläkkeelle jää miljoona kuusikymppistä, ja kolmea eläkkeellä olevaa kohden on yksi ihminen työssä.

Kauppakorkeakoulusta valmistunut poika alkaa vakuuttaa tietämyksellään, enkä suhtaudu häneen enää niin epäillen niitä myyntimiehen puheita lukuun ottamatta. Prosentit ovat pisteitä ja väliin tunkee maalaamattoman puun koputtamista, lapsia ja vakuutusta omasta yrittäjyydestä.

Sijoituskorit ja –gurut

Sitten päästään hänen mielestään asiaan: miten firma minun rahani sijoittaisi. Minua kiinnostaa, miten tämä firma oman toimintansa rahoittaa. Jos pörssikaupat rahoitetaan niillä rahoilla jotka piti sijoittaa eläkkeeseen ja jotka hävisivät islantilaisten taitajien velkarahamatkaan, niin aiheesta on turha jatkaa.

Firma saa palkkansa yhteistyökumppaneiltaan, se tarjoaa muiden palveluja. On siis välikätenä ja lisäkuluna rahan ottajien ja antajien ketjussa. Ketjun lenkkinä tarjolla on sellaisia palveluja, joiden saamiseksi on ennen pitänyt olla miljonääri.

Kun ruvetaan puhumaan omaisuudenhoitosalkuista, mies on elementissään. Osakepeli on kauppamiehen jääkiekkoa, jossa kentän sankareita ovat Wahlroos ja vuoden parhaan sijoitussalkun laatija.

Kun riskien välttämisestä tulee puhe, varovainen suhtautuminen Venäjään saa miehen jopa kiihtymään. Todennäköisyyksiä lasketaan, kursseja seurataan ja hitaat maksavat markkinat. Osaamattomat ostavat kalliita ja myyvät hinnan halvetessa. Ammattilaiset seuraavat alennusmyynnit, ostavat silloin ja myyvät ennen uutta alennuskautta.

Myyntimies on myyntimies

Olen jo melkein valmis antamaan anteeksi työntymisen, tyrkyttämisen ja päälle käynnin. On puhe jatkosta. Mitä minä haluan, että seuraavaksi tehdään.

Minä haluan aikaa. Ja rauhaa päättää asiasta.

Selvittelen asioita ja otan yhteyttä käyntikortin perusteella. Minulla on mielessäni kuva Satama Interactiven osakkeita jonottavista ihmisistä, jotka kantoivat rahojaan kuplaan päästäkseen käsiksi unelmaan, ja Wincapitan sinnikkäistä asiakkaista, jotka maakuntalehdessä raivosivat toimittajaa vastaan. Heitä ei ole huijattu. He ovat saaneet rahansa.

Myyntimies haluaa yleensä nopeita päätöksiä, mutta jos hän ei tässä sanassaan pysy, en soita vuodenvaihteessakaan. Tähän tulokseen päädyn, kun kauppamiehen suusta karkaa kaikki hyvät torut mitätöivä toteamus tyrkkytädin soitosta: ”Teki hyvää työtä.”