Jatkoa aiemmin kirjoittamaani epäilyyn poliitikkojen löpinöistä, nyt kun ne näkyvät toteutuvan.
Neljä viikkoa sitten kirjoitin poliitikkojen tutuista puheista. Uskottelivat ja vähättelivät taantuman ja laman tuloa Suomeen. Olemme jo menettäneet pelin. Kurat ovat jo housuissa.
Moni muukin lisäkseni on huomannut asian vakavuuden. Ihmiset ovat suurin joukoin alkaneet varovaisiksi. Poliitikkojen löpinät kuluttamisen tärkeydestä eivät mene perille. Suomalaista on narutettu liian usein pehmeillä puheilla. Ei onnistu enää.
Veronkevennyksistä riidellään ihan suotta. Valmisteilla on jo korotukset ja muutkin kurimukset veronmaksajille. Arkaa ja asiansa hoitavaa tavallista kansalaista rangaistaan pian ja maksatetaan velkarahat syyttömillä.
Pankkien ja poliitikkojen vastuuta ei vaadita, mutta syyllisiä etsitään pian. Muita tuskin löytyvät kuin palkansaajat, eläkeläiset ja työttömät.
Taantuma ja tuleva lama vaikuttavat suomalaisittain tarkoituksella tehdyltä. Rahat ja omaisuus halutaan jakaa taas uusiksi. Liian iso osa kansasta onkin päässyt rikkauden makuun. Se piiri pitää saada pienemmäksi.
Muutaman vuoden lamakausi pistääkin rikkauden tässä maassa osittain uusiksi. Vauraat yritykset ja rahaa omistavat rohkeat yksityiset tekevät onnistuneita sijoituksia ja pakon eteen joutuneet myyvät liian usein halvalla. Tätä auttavat sopivasti pankkien järjestelyt. Velalliset lakaistaan halvalla rikkaampien saaliiksi. Tämä on tuttu juttu edellisen laman ajalta. Siihen palataan, kun ei muutakaan haluta.
Surkeaa pessimismiähän edeltä luettu on, mutta liian varmat ennusmerkit tukevat asiaani. Kokemattomat uudet poliitikot ja vanhat muka hyväksi havaitut lamanhoidon keinot on jo kaivettu esille ja siinä se pahin virhe tehdäänkin.












