Vaalit ja ehdokkuus

Vaaliehdokkuudesta

Niin, vaalit kolkuttavat. Puolueet kaipaavat äänestäjiä. Menossa on markkinat joissa ääniä kalastellaan. Ehdokkaat roikottavat itseään toreilla ja tanhuvilla. Antavat näkyä itsensä niin kuvissa kuin turpakäräjillakin. Kaikki kuvittelevat olevansa koko maan, kuntien ja kaupunkien parhaita voimia päättämään yhteisistä asioista. Suuria asioita on mietinnässä. Olo tuntuu viisaalta, jopa niin viisaalta ettei hattu pysy päässä. On tervehdittävä.

Kekarainenkin saatiin puhuttua ehdokkaaksi. Hänhän onkin potentiaalinen äänien kerääjä. Tuntee paikkakunnalla kaikki sellaiset jotka eivät yleensä äänestä. Pienituloiset, syrjäytetyt, kappakkaväen, puistojen kundit ja mimmit. Tässä avautui Kekaraiselle oiva tilaisuus saada nuo ihmiset aktivoitumaan. Ainakin äänestyksen muodossa. Menestys lienee taattu. On tietty että ihminen äänestää ihmistä, sellaista jolla on samanlaiset lähtökohdat kuin itsellään. Kekarainenkin tuntee kaltaistensa ongelmat juurta jaksain. Tähän faktaan puoluekin nojasi pyytäessään Kekaraisen ehdokkaaksi. Lisäksi Kekarainen on paikkakunnan eräänlainen julkkis. Melkeinpä kylähullun maineessa. Siispä hänen valintansa valtuutetuksi on hyvinkin mahdollista. Voipi tietysti olla ettei mahdollista valintaa katsota suopeasti muiden silmin, mahdollisesti ei omassa puolueessakaan. Tarkoitushan lie ollut, että Kekarainen asetettiin ehdokkaksi vain lisä-äänien kerääjänä, ei tullakseen valituksi. Valituksi kun on tarkoitettu tuleman voimat, jotka ovat iät ja ajat muutenkin valtuustopaikkoja kuluttaneet. Mitä sinne uusia voimia asioita sotkemaan. Varsinkaan sellaisia jotka saattavat kyseenalaistaa entiset, hyviksi koetut toimintatavat ja päätökset.

Kekarainen kuitenkin päätti yrittää kun kerran pyysivätkin. Sanokoot mitä sanovat. Ja onhan asioita joista on puhuttava. Asiat jotka koskevat juuri Kekaraisen sidosryhmää, sitä heikoimmilla olevaa. Ryhmää jota kukaan muu ei tunnu puolustavan. Tuolta ryhmältä ollaan koko ajan viemässä ne viimeisetkin roposet ja elämisen edellytykset. Saavat sairastaakkin ihan rauhassa kenenkään juuri välittämättä. Ja kuolla ennen aikojaan.

Nyt onkin vaalityön aika. Kekarainen aikoo taluttaa tuttunsa ja tutun tuttunsa äänestämään vaikka puoliväkisin. Jospa vaikka sitä kautta saisivat syrjäytettyjenkin äänen kuulumaan valtuustossa. Ääntä Kekarainen lupaa pitää asiansa puolesta. Ei hän ketään vastaan ole. On heikoimpien puolesta. Hän samalla toivoo että mediakin huomioisi näiden vähäosaisimpien aseman omissa julkaisuissaan eikä aina vain kirjoittaisi kauniista ja rohkeista. Tai alueen napojen muka erinomaisuudesta. Juuri niiden jotka heikompiosaisuuden ja syrjaytyneisyyden ovat aiheuttaneet. Äänestäkää Kekaraista ja hänen kaltaisiaan.