Lehtitilaukset
Mummoni mukavat kuulumiset – välillä kommellukset.
Ilolla kerron taas yhden mukavan jutun mummostani jonka luona käyn päivittäin. Meillä sattuu ja tapahtuu koko ajan, kaikki ei pysy vaan mielessä. Yksi sisaruksistani päätti lähteä viemään mummoa kirkkoon sunnuntaina ja mummo halusi minut mukaan. Olisin ihan mielelläni pitänyt vaikka vapaapäivän mutta sieltä kirkosta minä itseni löysin. Mummolle on vaan niin vaikea sanoa ei.
Tuli kolehtin aika ja sisareni antoi mummollekin muutaman kolikon. Mummo pyöritteli rahoja sormiensa välissä eikä olisi tietenkään halunnut luopua niistä, tarkka kun on, tiesin että nyt on vaikea paikka. Sinne se kuitenkin laittoi kolikot. Kun kolehtin kerääjä meni ohi ja sisareni jatkoi virren laulamista, mummo vaivihkaa vilautti minulle euron kolikkoa:
– Otin isoimman itelleni.
Olisittepa nähneet mummon ilmeen, alta kulmain hän hymyillen salaperäisesti ja voitonriemuisesti iloitsi. Oli vaikea jatkaa virttä eteenpäin, alkoi naurattamaan.
Tuli mieleen yksi kirkkoreissu vuosien takaa. Istuimme mummon kanssa oven suussa ja kirkonmenot olivat jo alkaneet. Veisasimme virttä kun mummo huomasi tutun mummon tulevan myöhässä kirkon ovesta sisään. Sävel jatkui oikeana mutta sanat muuttuivat:
– Sieltä se Lyyli Janhunenkin köpöttelee myöhässä tulee kirkkoon, katohan tuonne ovelle...
Uskomaton mummo, sanavalmis laulun sanoittaja. Virsi sai aivan uutta sisältöä ja minulla meni konseptit sekaisin, en voinut olla nauramatta.
Nyt me olemme muutaman viikon neuvotelleet kuulokojeen hankinnasta kun mummon mielestä se on aivan turha ostos:
– Kun edes tähellistä (=tärkeää) asiaa haastasia (=puhuisitte) mutta ihan tyhjää. Kyllä minä kuulen sen mitä tarvitsee.
Nyt me vihdoin saimme jo ensimmäisen käynnin asian tiimoilta tehtyä, samalla tuli liikunnallinenkin puoli suoritettua. Kuulontutkimuksessa mummo vaan meinasi nukahtaa ja piti herätellä nostelemaan kättä merkiksi että miltä puolelta ääni kuuluu. Näin mummon ilmeestä kuinka turhalta tällainen koe tuntui.
Paras anti sillä reissulla oli terveyskeskuksen pitkien käytävien kukat ja kahviossa nautittu kahvi. Täytyi jokaisen kukan kohdalla varoa kun mummo olisi halunnut kaikista oksan taittaa itselleen ja kahvia juodessa sanoin että mennäänkö pöytään juomaan, niin mummo totesi että johan tämä on juotu. Onneksi ei ollut jonoa.
Juuri hankittu turvapuhelin on tuonut myös elämäämme monta mukavaa asiaa. Vahingossa mummo painaa nappia ja radiosta alkaa kuulua onko jokin hätänä? Nyt mummo on jo tottunut, hän huutelee radiolle vaan ettei täällä mitään hätää ole. Kerran hän oli vessassa eikä ehtinyt vastaamaan kun jo tuli hoitajat tarkistamaan. Minulle ihmetteli jälkeenpäin pitääkö pytyltäkin keretä vastaamaan, mitä ne huutelevat.
Monta hauskaa hetkeä me mummon kanssa vietämme päivisin. Olen varmaan aika onnellisessa asemassa kun mummo on noinkin virkeä vielä. Joka ilta hän sanoo että jää yöksi.
Nyt pitää laittaa omalle porukalle ruokaa, jatkan kuulumisia taas toiste.
