Lehtitilaukset
Vuoden sisällä on maassamme ollut kaksi vakavaa kouluampumistapausta. Ihmiset ovat hämmennyksen ja pelon vallassa pohtiessaan, onko turvallisena pidetty kotimaamme muuttumassa terrorismin kentäksi. Vaikka aselakia tiukennetaankin, on silti olemassa uhka, että vastaavanlaiset teot toistuvat. Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä pyrkiessään säilyttämään elämässään turvallisuudentunteen?
Taannoinen ampumavälikohtaus Kauhajoella on saanut suomalaiset kauhun valtaan ja suoranaisesti pelkäämään, mitä täällä lintukotona pitämässämme Suomessa seuraavaksi tapahtuu. Median osuus tapahtumien kuvaamisessa oli – verrattuna Jokelan ampumistapaukseen – huomattavasti vähäisempää. Sanomalehdet tietenkin uutisoivat faktat, mutta asianosaisia ei vedetty mediapyöritykseen.
Tapahtumat saivat aikaan minussa – eläkkeellä olevassa peruskoulun opettajassa – sellaisen tunnekuohun, että en itsekään tiennyt, olinko vihainen, alistunut, pelokas, voimaton vai masentunut? Ehkä kaikkia näitä yhtä aikaa. Mielessä myllersi koko ajan kysymys: Miten tällaista voi tapahtua Suomessa?
Mietin koetilannetta, jollaisessa itsekin olen satoja kertoja ollut valvojana. Oppilaat syventyneinä tehtäviinsä, luokassa on rauhallista ja hiljaista. Mutta yllättäen tilanne muuttuu: luokkaan astuu mies aseineen ja tappaa kaikki, jopa omat ystävänsä. Ase laukeaa yli 200 kertaa. Ja sitten terrorityö on ohi.
Mikä suru ja tuska omaisilla. Kriisiryhmiä perustettiin heti tukemaan heitä ja kaikkia, joita tapahtuma oli koskettanut. Kirkossa annettiin lohtua sureville. Kauhajoen kirkossa pidettiin muistojumalanpalvelus. Siinä saarnannut Lapuan piispa Simo Peura sanoi tapahtuman olleen hänen piispankautensa vaikein kokemus. Kärsimyksen ymmärtäminen on vaikeaa: sille ei ole selitystä.
Miten tähän on tultu? Maatamme on pidetty turvallisena paikkana asua, mutta nyt ei enää tunnu siltä. En ihmettele yhtään, jos lapset pelkäävät mennä kouluun. Varmaan vanhempienkin mielessä on pelko, vaikka he vakuuttelevat lapsilleen, että kouluun on turvallista mennä.
Yhtä syytä tapahtuneelle ei varmaan ole – on vain syiden summa: vastaavanlaisten lähinnä Amerikassa tapahtuneiden ampumisten ihannointi, löysä aselaki, netti räiskyvine ampumavideoineen, syrjäytyminen, heikko itsetunto, koulukiusaamisen kohteena oleminen jne.
Miten tällaiset voisi vastaisuudessa välttää? Mitä pitäisi tehdä kodeissa, mitä kouluissa? Onko niin, että omantunnon ääni tukahdutetaan antamalla jo kodissa sellaisen ihmisen malli, että eteenpäin saa rynniä keinolla millä hyvänsä tavoitteena ainoastaan raha, raha ja raha?
Eikö nyt pitäisi jokaisen ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta elämään omantunnon ääntä noudattaen ja kasvattaa lapset tähän samaan käytäntöön. Vanhempien tulisi viettää lastensa kanssa aikaa ja valvoa isompienkin lastensa nettikäyttäytymistä.
Rakkauden ilmapiirissä kasvanut lapsi ei lähde kouluun kavereitaan ampumaan.
