Lehtitilaukset
Suomen ensimmäinen Rantasipi-hotelli avattiin vuonna 1965 Viitasaarella, Ruuponsaaressa. Rantahotelli Ruuponsaari Keitele-järven kupeessa hiihtolatujen vieressä luotti luonnon lumoon.
Jyväskylästä sata kilometriä pohjoiseen sijaitsevan rantahotellin asiakkaiksi odotettiin etenkin perheitä, joten korven keskellä sijaitsevaan hotelliin varattiin sekä tekemistä että liikkumismahdollisuuksia. Niinpä käytössä oli oma pienoislinja-auto ja laiva, samoin oransseja Rättisitikoita, joilla asiakkaat pääsivät ajelemaan.
Rivakimmat sivakoivat pitkin latuverkostoa, jolla muun muassa Italian hiihtomaajoukkue kävi harjoittelemassa. Miksei olisi, järjestettiinhän samoilla maakuntauran laduilla niin perinteinen Ruuppo-hiihto kuin kansallisia katsastuskisoja.
Vielä vuonna 1979 Juha Mieto sai kisajärjestäjät hyvälle tuulelle kehuessaan kisareittiä yllättävän rankaksi, ei kuitenkaan Lake Placidin veroisiksi.
Rauhallinen mutta tehokas
Vaikka hotellissa myös kylvettiin ja tanssittiin, se oli muutakin kuin rentoutumispaikka. Pääministeri Kalevi Sorsa ja valtiovarainministeri Johannes Virolainen muistuvat entisen henkilökunnan mieleen Ruupossa ministerisavotassa toukokuussa 1974 mukana olleista poliitikoista. Niitä peruja kuntaan saatiin teollisuuskylä, johon eri puolilta Suomea käytiin tutustumassa.
Ruupossa pistäytyi myös kulttuuriväkeä. Mikko Niskasen työntekijät muistavat. Työrauhan hotellin suojissa sai myös brittiläinen journalisti ja jännityskirjailija Desmond Bagley, joka henkilökunnan arvion mukaan naputteli romaania Suomalainen nuorallatanssi (1974).
Olivathan yöpymässä myös sotakirjailija Reino Lehväslaiho ja Mauri Sariola, jonka Susikoski saapuu Ruuponsaareen romaanissa Veljensä vartijat.
Suomen pohjoisten olojen tunnustamistakin varmisteltiin, kun ruuppolaiset opettivat EEC:n (Euroopan talousyhteisö, European Economic Community) virkamiehiä hiihtämään.
Viikon kun opetti tasaisella jäällä hiihtämään, niin herrat menivät metsässä jo kilometrin.
Aika muuttui
Esson tai Koneen virkistyspäivät sadalle miehelle saivat työvuorossa olleet naiset hätää kärsimään, kun korpihotellin miesvieraat ottivat kiinni mistä saivat.
Vastaavasti sadan hengen sairaanhoitajien kokous sai henkilökunnan etsimään apua kirkonkylän kaksilahkeisista.
– Kyseltiin rotareilta ja leijonilta miehiä hotellille, vain viisi miestä saatiin paikalle, Martti Koivumäki, kylpylä-hotellin monitoimimies muistelee.
Hän oli hotellin alkuperäisistä työntekijöistä pisimpään talon töissä. Koivumäki lopetti vuonna 1990, jolloin hotellin kysyntä alkoi hiljetä.
Aika oli ajanut korpihotellien ohi. Kokoushotelleja oli syntynyt muuallekin, eikä isojen firmojen työntekijöitä saanut lähtemään yhtenä joukkona korpeen.
Samaan aikaan saksalaisten turistien määrä laski. Aloittaessa juuri muita turisteja ei välillä hotellin mahtunutkaan. Omistajat vaihtuivat, väki väheni.
Muistoissa elää kulta-aika, jolloin joka paikkaan piti jonottaa, kaikki majoitustilat olivat käytössä. Ohjelmassa oli lomalaisille moottorikelkkasafareita, koskenlaskua, surffausta, vesijettejä, sukelluskursseja, eloonjäämiskursseja, tennistä, vaelluksia, purjehdusta, erilaisia kylpyjä ja hoitoja...
