Televisiossa näytettiin, että turistit pääsevät kokeilemaan riihipuintia jossain Länsi-Suomen kansallispuistossa. Oli helpon näköistä työtä. Pyöriteltiin vain riuttoja ympäri. Ei taida jyvät irrota niin helposti. Olen itse ollut sota-aikana kaksitoista vuotiaana ensi kertaa mukana riihipuinnissa, ja kyllä piti iskeä täydellä voimaala olan takaa.
Televisiossa näytetyssä riihipuinnissa turistit pyörittivät riuttaa eri paikoissa puintialuetta.
Ei siihen riutan pyöritykseen paljon voimaa tarvittu. Osallistujat valittivat vain työn pölyisyyttä. Eniten jyviä irtosi kun lyhteitä lyötiin riihen seinään, ennen kuin turistit pääsivät puimaan.
Muistan sotavuosilta, nuoruuden ajoilta, jolloin olin ensi kertaa mukana riihipuinnissa. Riihen lattia levitettiin olkia täyteen. Siinä puitiin sitten parittain lyömällä ristiin samaan paikkaan.
Kyllä täytyi iskeä aivan olan takaa. Riutta pysähtyi takaviistoasennossa hetkeksi, että kaverin sai riutan alta pois. Lämpimässä riihessä valui hiki virtanaan.
Kun oli yksi lattiallinen puitu, niin ravistettiin oljista kaikki puidessa irronneet jyvät ja akanat pois. Oljet sidottiin kupoihin ja siirrettiin riihestä ulos. Uusi lattiallinen levitettiin orsilla kuivumassa olleesta lyhteistä. Katkottiin siteet ja oli taas riuttojen heilutus vuoro.Tätä jatkettiin, kunnes ahos oli puitu loppuun.
Riihen lattialle jäivät jyvät ruumenien sekaan.
Ne lakaistiin nurkkaan. Nostettiin viskuukone riihen, jolla erotettiin sitten jyvät ruumenista eli akanoista.
Viskatessa yksi syötti koneen tuuttiin nurkaan lapioitua sekoitusta. Toinen pyritti käsin konetta
Kolmas tasoitteli koneen alla laatikoihin tulevia puhtaita jyviä. Täyteen tulleen laatikon hän vaihtoi tyhjään laatikkoon. Täyden laatikon kaatoi säkkiin. Piti olla lisäksi vielä säkin pitäjä. Siihen työhön osallistuin kahdeksan vuotiaan serkkuni kanssa jo ensi kertaa viisi vuotiaana.
Aikoinaan ennen viskuukoneita eroteltiin jyvät akanoista käsipelissä. Siitä minulla ei ole kokemusta. Enkä ole nähnyt toimitusta. Jotain seuloja siinä oli käytetty apuvälineenä.












