Paras duuni mitä voi olla

Paras duuni mitä voi olla

Verkostoitumista, nimmareita, bänditapaamisia, roskien revittelyä ja kaikkea siltä väliltä. Raportti Riihimäki Rockin kulissien vapaaehtoisvoimista. Ja kuka vielä väitti, että nuoret eivät tiedä työnteosta mitään, ovat vaikeasti motivoitavia ja vätyksiä. Pyh, kattia kanssa.

Alkuinfo

Riihimäki Rockiin haettiin vapaaehtoistyöntekijöitä pitkin kevättä nettisivuilla ja paikallislehdissä. Netti oli lähes100 prosenttisesti paikka, jonka kautta nuoret vapaaehtoistyön mahdollisuudesta festareilla kuulivat. Tarjolla oli mm. roudaamista, siivousta, lipunmyyntiä, paitamyyntiä ja narikan hoitoa. Tehtäviä ei päässyt valitsemaan itse, toiveita sai esittää ja erityistaidot mainita.

Työ festareilla alkoi torstain alkuinfolla. Tätä ennen sähköposteihin olivat putkahtaneet työtehtävät sekä työvuorot, joiden pituus vaihteli alle kuudesta tunnista ympäripyöreään. Myöhemmin tuli vielä infopaketti, joka tilaisuudessa käytiin läpi.

Messupuiston festarialueelle oli saapunut noin 50 vapaaehtoista, ikähaarukaltaan 16 – 43 vuotta. Isoin ryhmä oli alle 20 – vuotiaat. Riihimäki Rockin ikäraja vapaaehtoistöihin oli 16 – vuotta.

Tuotantopäällikkö Emilia Mikkola kävi läpi yleiset asiat ja piti nimenhuudon. Tämän jälkeen jokainen sai työsopimuksen, jonka allekirjoittamisen jälkeen perääntymisen mahdollisuutta ei ollut. Sopimusrikkomuksen sanktiona olisi kaksipäiväisen lipun hinnan takaisinperintä. Mikkola kävi kaikkien kanssa tulevat työtehtävät läpi ja lopuksi kierrettiin yhdessä koko alue.

Ensimmäiset halukkaat saivat tarjota heti alkuinfon jälkeen apukäsiä Riihimäki Rockille, festarialue ei ollut läheskään valmis ja työt jatkuivat myöhään yöhön. Lahtelaiset Linda Lebnaoui,17 ja Nelli Heikkinen,16, otti tarjouksen vastaan. Kaverukset jäivät roudaamaan tavaroita ja pystyttämään aitoja alueen ympärille. Nukkumaan neidot olivat menneet kolmelta yöllä.

Eka päivä

Jännitystä ei ollut ilmassa Check-Innin Sabrina Pellonpäällä, 24, Paula Airikalla, 18 ja Sanna Husulla, 17. Heidän vastuullaan oli kaikkien kutsuvieraiden, artistien ja työntekijöiden sisäänkirjaukset. Sabrina suhtautui viileän asiallisesti työhönsä, hän oli tullut verkostoitumaan ja tiesi ottaa rauhallisesti vaikka nenän eteen saattaisi putkahtaa omakin suosikki kysymään passiaan. Jokainen vuoroon saapunut vapaaehtoistyöntekijä ilmoittautui heille, puoli tuntia ennen oman vuoron alkua ja sai ilmaisen passin sekä rannekkeen, työhön kuuluvine ruokalippuineen. Tämän pisteen kautta lähdettiin myös kotiin ja Riihimäki Rock sai tiedon samalla oliko joku jättänyt vuoronsa hoitamatta.

Alue ei ollut valmis vielä 14.30 ilmoittautuessani itse vuoroon. Pientä nikkaroimista tehtiin siellä täällä. Kulku työpisteelleni, narikkaan oli opastettu infossa ja reitti oli selvä. Staff-passi kaulaan ja menoksi. Narikassa paikalla oli Tarja Haapalahti, 43, laputtamassa ja tarroittamassa tavaralokeroita. Vapariksi ikiteini Haapalahti oli lähtenyt rakkaudesta rockiin. Hän, kuten lähes kaikki muutkin halusi olla mukana kun Riihimäellä kerrankin tapahtuu jotain. Paras tapa ilmaislipun hankintaan oli kaikkien vaparien mielestä työn tekeminen sitä vastaan. Haapalahden ja itseni lisäksi narikasta saapuivat vastaamaan Nina Keltto, 17 ja Mirja Lindroth, 17.

Kierros alueella osoitti, että jokainen työpiste oli miehitetty. Kaikki odottivat festarien alkamista innolla. Työmyyriä oli tullut paikalle lähialueiden lisäksi ainakin Lahdesta, Espoosta ja Helsingistä. Pisimmältä oli Topi Ahomies, 17 ja Lotta Pulakka, 16. Pariskunta oli saapunut Kuusankoskelta hoitamaan alueen loppusiivousta. Heidän työnsä alkoi vasta sunnuntaina ja molemmat olivat sitä mieltä, että käsillä oli paras duuni ikinä. Ahomiehen ja Pulakan kaltaisille oli Riihimäki Rock varannut viereisen koulun yöpymiseen ja peseytymiseen. Patjat talon puolesta, omat makuupussit mukaan. Pariskunnalla kävi tuuri muutenkin kuin työtehtävien kanssa, uudet tuttavuudet Tinja ja Paula olivat tarjonneet majapaikkaa mökiltään Oitista ja koulumajoitus sai jäädä.

Portit aukeaa

Festari ei vielä ollut alkanut, kun ensimmäiset kissat kuumalla puurolla jo kiertelivät aluetta. Samaan aikaan pienille punaisille lippukojuille alkoi muodostua jono. Epävakainen sää jännitti kaikkia. Lipunmyynti avattiin ja ensimmäiset juoksi porttia kohden. Etunenässä Sturm und Drag ja Kakkahätä -77 fani Henna Mattila, 13, Launosista. Pieni ja terhakka tyttö oli ostanut kahden päivän lipun ja sai kunnian olla historian ensimmäinen Riihimäki Rockin vieras.

Jono tuli tasaisena virtana ensimmäiset tunnit narikan ohi sisäänpääsyä kohti. Varsinainen sumppu nähtiin aina kun virallinen festaribussi keskustasta purki sisuksensa P-paikalle. Ikäjakaumana kaikkea vauvasta vaariin. Narikan asiakkaaat iloitsivat samasta kuin vaparitkin, kun kerrankin jotain tapahtuu Tilausta siis oli. Peltoa valtasi pikkuhiljaa pussikaljoittelijat ja liputtomat musiikin ystävät. Tummien pilvien poistuttua alueen yltä Hikiän perämetsiin oli alueella suuren musiikkijuhlan tuntua.

Ihmetystä narikan asiakkaissa herätti kielletyt esineet-lista. Listalta löytyi sateenvarjo ja niistä pääsääntöisesti perjantainen narikka koostui. Portilla turvatarkastus oli tiukka ja kiellettyjen esineiden kanssa ei sisään päässyt. Kahdella eurolla tavarat narikkaan ja euro per kasseilla käynti, ravaamisen välttämiseksi. Aurinkoisen asiakaspalvelun tytöt kohtasivat yhden ainoan yrmyniskan, joka ei millään meinannut hyväksyä pelisääntöjä. Kielletyt - lista oli ollut myös nettisivuilla nähtävissä. Rähinärollet oli jääneet kotiin ja kahden päivän aikana narikan paraatipaikalta nähtiin yksi ainoa tappelu, joka sekin osoittautui leikkitappeluksi neljän järjestysmiehen mentyä paikalle.

Vapaaehtoistyön timanttiset edut

Taukoja sai pitää ja niistä sovittiin työkavereiden kesken, jos kyseessä oli työpiste joka oli paikkaan sidottu. Vapareille oli varattu oma vessa ja taukotilat. Ruokailu ja kahvittelu oli samassa VIP-teltassa kutsuvieraiden ja artistien kanssa. Ruokapuolesta vastasi palkattu ammattikokki, Milla Vaskelainen, 26, Tampereelta. Tämä tuleva levyseppähitsaaja kiertää yhtä lukuunottamatta kaikki Tuikku Oy:n kesän festarit. Apuna hänellä oli Satu Vähäkainu, 31, Satu Saarinen, 20 ja Sanna Mäkinen, 21. Kaikki ensimmäistä kertaa toteuttamassa massaruokailua. Tarjolla oli kanapyttipannua, kasvis couscousia sekä riisi kebabia. Annokset olivat pieniä, mutta lisukkeissa ei pihistelty, niitä sai ottaa haluamansa määrän. Glamouria ei VIP-alueella ollut ja ruoka sekä tarjottavat oli – ihan tavallisia.

VIP-alue tarjosi monelle vaparille jännitystä ja elämyksiä. Sturm und Drangin keikan jälkeen aluesiivousryhmä lähti tarkastamaan VIP-alueen siisteyttä. Emma Mikkola, 17 ja Milla Mäntylä, 16 saivat passeihinsa bändin nimmarit ja pääsivät ilmeisesti myös poikia kättelemään, koska narikassa ei kukaan välttynyt ”mä en pese käsiä enää koskaan”-puhkumisilta. Onnellisen tapaamisen jälkeen Janet Lauronen, 16 saapui toisaalta ja ryhmä painui aidatun festivaalialueen ulkopuolelle ”revittelemään roskia”, joka aika ajoin näytti golfaamiselta.

Ennen ja jälkeen työvuorojen alueella sai hengata vapaasti. Tuotantopäällikkö Mikkola kertoi, ettei Riihimäki Rockissa kukaan vapari aiheuttanut yhtäkään ongelmaa. Muutenkin vapareiden aiheuttamat ongelmat ovat äärimmäisen harvinaisia. Tehtäviin hakeutuvat hoitavat lupaamansa ja jokaisen kaulassa roikkuvan passin timanttisiin etuihin osataan suhtautua oikein. Valituksia aiheesta ei ole tullut ainuttakaan myöskään vieras- ja artistipuolelta. Viisas kysyy, tyhmä olettaa.

Suitsutusta ja helmiä vapaaehtoisille

Riihimäki Rockissa tapahtui paljon asioita samaan aikaan ja erityiskiitos kumarruksineen kuuluu vapaaehtoisille. Vieraita kävi kahden päivän aikana 6500. Sekä tuotanpäällikkö Mikkola että tapahtuman takana oleva Taikku Oy:n toimitusjohtaja Taina Sirola, suitsuttivat mukana olleita vapareita uskomattoman ahkeriksi ja oma-aloitteisiksi. Riihimäki Rockin kuuliaat ja luotettavat vapaaehtoiset, ylittivät kaikki odotukset Sirolan kokemus tapahtumajärjestämisestä sekä festareista on vuosia pitkä ja naisen silmistä näkyi into ja innostus hänen kehuessa mukana olleita.

Riihimäki Rock tulee jälleen ensi vuonna, ensisijalla rekrytoinnissa ovat vanhat työntekijät. Mikkola ja Sirola pyysivät välittämään viestin vapaaehtoisille, tapaammehan myös Riihimäki Rockissa 2009? Megakiitokset tästä vuodesta!