Sivusto on suunniteltu XHTML&CSS-yhteensopiville selaimille. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Siirry sisällön alkuun >

A-lehdet Lehtitilaukset Asiakaspalvelu Mainosta
 

Et ole kirjautuneena sisään

Kirjaudu / Rekisteröidy

Älä unohda itseäsi

Teksti: juska55
Julkaistu: 01.10.2008, 10:53


Kiireen keskellä kannattaa joskus pysähtyä ja etsiä itselleen omaa aikaa.

Huomasin eräänä aurinkoisena päivänä polkevani kovaa vauhtia kohti 23 km:n päässä olevaa mökkiäni. Eväänä repussani oli yksi grillimakkarapaketti. Olin saanut lupaa olla yhden yön aivan yksin.

Siinä ajellessani kävin läpi kulunutta kesääni: ensin kuukausi Islannissa (no, siellä olin omissa oloissani tietenkin ), sitten kaikki lapset tulivat kesälomilleen yhtä aikaa, kävin päivittäin vanhan äitini luona ja samaan ruljanssiin syntyi koirallemme 7 pentua. Täytyy myöntää että aika usein olin ajatuksissani jossain todella kaukana.

Heti alkajaisiksi perille päästyäni laitoin pyörän nojalleen puuta vasten ja katsastin marjamaat. Olin tosin suunnitellut tuhat työtä jotka olivat kesken mökilläni, mutta onnekseni unohdin ne kaikki kun huomasin mustikoitten ja hillojen jo kypsyneen. Ja löytyipä sieltä joku sienikin jo mummolle vietäväksi. Pystyin näkemään jo hänen ilmeensä kun vien maiteroisia. Mummolla silmät pyöristyy ja ilme kirkastuu. Heti ottaa veitsen esille ja alkaa puhdistamaan ja pyytää keittämään.

Iltaan mennessä olen kiertänyt jo hyvän tovin metsässä ja laitan saunan lämpiämään, polttelen samalla risuja nuotiolla ja loikoilen upouudella laiturillani katsellen pimenevää järven selkää. Sieltä se kuun puolikaskin jo nousee.

Lämmitän huoneen puolen samalla ja keitän grillillä iltateetä ja paistan makkaraa. Sitten onkin jo löylyjen vuoro ja muutaman kerran käyn yöuinnilla, kello on jo lähempänä yhtätoista. Aamulla ei tarvitse laittaa kelloa herättämään.

Aivan uskomaton hiljaisuus, yritän kuunnella eikö tosiaan mistään kuulu mitään. Sytytän kynttilät palamaan ja pimeys ulkona korostuu. Tunnen olevani kuin eri maailmassa. Ei kuulu koiranpentujen vikinää. Yes! Eikä tarvitse nousta aamupuuron laittoon.

Nukunkin kokonaista 10 tuntia. En muista koska olen niin kauan yöuniani nukkunut. Kaikki työt joita olin aikonut tehdä jäivät siis tekemättä. Mutta sitähän varten oma aika on keksitty, ei tarvitse tehdä mitään mikä ei kiinnosta.

Palatessa minulla olikin autokyyti. Mieli oli niin rauhallinen ja levännyt. Päätin ottaa heti viikon päästä uusiksi. Kyllä kotiäidin ympyrät saavat aivan uusia ulottuvuuksia kun aivot saavat olla aivan yksikseen vaikkapa yhdenkin yön ajan. Kummasti jaksaa paljon paremmin sen jälkeen kuunnella mitä sitten pitääkin kuunnella, meillä se on nuo koiranpennut vielä pari viikkoa.

 

 

KOMMENTOI TÄTÄ RAPORTTIA

 


Mainos