Lomalta

Usein loman aloitusta stressataan, järjestetään, organisoidaan, suunnitellaan ja tehdään niin sanotusti lomaa sisään.

Loma onnistuu harvoin yli odotusten. Ensin stressataan loman aloitusta, järjestetään, organisoidaan, suunnitellaan ja tehdään niin sanotusti lomaa sisään. Silti nyky-yhteiskuntamallin mukainen kaoottinen suorittaminen jatkuu usein lomallakin on tuotettava elämyksiä muistoiksi, ravattava, valokuvattava ja hymyiltävä.

Niinpä lomaltapaluun jälkeen ihminen tarvitsee usein lomaa, aikaa sopeutua arjen rutiineihin, purkaa matkalaukkujensa lisäksi kokemaansa muutosta ja havahtua itseensä – mökkiintyä kotiinsa.

Loman laadusta huolimatta loma on aina loma. Se on väli, viilto, kolo tai kovertuma piintyneeseen elämänmenon automaatioon. Loman tarkoitus onkin herättää ihminen itseensä, jotta jälleen paremmin voisi oppia ymmärtämään elämäänsä, lähimmäisiään ja tehdä oikeampia valintoja.

Todellisuudessa jokainen loma on onnistunut, sillä sen aikana pintaan tulleet asiat ovat pysytelleet käsittelemättömissä vain arjen suorittamisen pakosta, kiireen luomasta itsensä kohtaamisen paosta.

Loma herättääkin ennen kaikkea yhteyden sisäiseen minään, ehkä siksi ihminen eniten lomaa kaipaakin. Ihminen kaipaa sisäsyntyisesti itseään, tietoa siitä kuka on ja mihin on menossa ihminen tarvitsee totuutta itsestään.

Kuten lomallelähtö vaatii järjestelyä, priorisointia ja organisointia, vaatii lomaltapaluu minän prosessointia. Ihmisen on tutustuttava jälleen uuteen minäänsä, joka on tullut uudelleen esiin piilostaan hetkellisen pysähdyksen pakottamana. Parasta lomassa on sen loppuminen, sillä vasta silloin ihminen käy kuin kalastaja verkoilla, näkee työnsä tuloksen, sen mitä sai tällä erää saaliikseen.

Siispä se, mitä tästä kokemuksesta takkiin tarttuikin, on herättänyt muutoksen, tarpeen luoda elämästä oikeampi. Muutos koskettaa aina erityisesti omille pyrkimyksille uskoutumista ja niiden arvottamista täysin sydämellä.

Loman jälkeen ihminen ei ole ikään kuin oma itsensä, sillä sisimpänsä kohtaaminen vieraannuttaa arkisesta roolista, johon itsekin on jo tottunut. Kaikki voi vaikuttaa vieraalta ja olo on kuin puulla päähän lyöty. Tätä sitten helposti kutsumme vaikka kulttuurishokiksi ja aikaeroväsymykseksi, mutta kyseessä voikin olla vain itsensä kohtaamisesta johtuva hämmennyksen tila.

Nykyään painotetaan liikaa järkeä ja realiteetteja. Ihminen on kuitenkin ensisijaisesti tunteva, inhimillinen olento. Muistojen keruu lomalta perustuukin tunteisiin usein ne ovat jo menneisyydessä koettuja elämyksiä, joiden voimaa antavaan energiaan tahtoisimme jälleen palata.

Ehkä nyt tuon energian tavoittamattomuus aiheuttaa helposti sen pettymyksen tunteen, tunteen loman epäonnistumisesta.

Sitä voisikin miettiä, että jos seuraavan kerran lomalle lähtiessä pysähtyisi jo ennakkoon siihen ajatukseen, että heittäytymällä elämään, silmät avoimina yllätyksiä odottaen, saamme lomalta juuri sen, mitä sillä hetkellä eniten tarvitsemme.