Lehtitilaukset
Työpaikoilla vertaillaan matkakohteita ja -kokemuksia ikään kuin olisi olemassa yhtälö: loma = matka. Ne, jotka eivät ole matkustaneet mihinkään, jäävät paitsioon. Kuitenkin loma on saattanut olla heille akkujenlatauksen kannalta antoisampi, sillä he eivät ole väsyttäneet itseään matkusteluunkin väkisin liittyvällä stressillä.
Miksi lomalla pitäisi kuluttaa rahaa, kun vähällä rahallakin tulee toimeen? Vai hakeeko ihminen statusta elämään pistämällä rahaa menemään?
Työpaikoilla lomanjälkeiset keskustelut liikkuvat aina alueella: missä matkustitte lomallanne, minkälaisia retkiä teitte, kuinka monen tähden hotellissa asuitte, mitä ostitte?
Lomansa kotimaassa pienessä kesämökissään viettänyt vetäytyy syrjään ja on aivan hiljaa. Tuntuu siltä, että nykypäivänä raha ratkaisee ja erityisesti se, kuinka paljon sitä rahaa käyttää.
Mitähän työkaverit sanoisivat, kun tällainen hissukka rupeaisikin vuolaasti kertomaan omasta lomastaan: soudin järvellä vedenpinnan ollessa peilityyni, kuulin kuikan huudon. Onkiessani sain viisi ahventa, joista sitten tein kalakeiton. Sadepäivinä ratkoin ristikoita, neuloin monta paria sukkia ja luin ainakin kymmenen kirjaa.
Mutta ei, hän pitää suunsa kiinni ja tyytyy kuuntelemaan toisten matkakertomuksia. Ehkä joku kysäisee häneltä, miten hän on lomansa viettänyt. Siihen hän vastaa yhdellä sanalla: mökillä.
Elämysmatkoihin verrattuna tällainen mökillä löhöily saattaa kuitenkin jossain mielessä antaa enemmän: nimittäin lepoa ja rauhaa, joita nykyihminen niin harvoin löytää kiireen ja melskeen keskellä. Akkujenlataus on ehkä onnistunut paremmin hissukalta kuin maailmanmatkaajalta.
Minua - hissukkaa - on aina puhutellut Kahlil Gibranin mietelmä: Pienten asioiden aamukasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy.
