Lehtitilaukset
Työttömän yh-kotiäidin 10 vuoden haave toteutui
Todellakin. Suunnittelin matkaani n. 10 vuotta. Viime joulukuussa päätin että telttailen vaikka ellei ole muuhun varaa. Halusin vuodeksi Islantiin mutta lyhensin hiukan ja päätin olla kuukauden.
Heti lentokentältä lähdin rinkka selässä kävelemään ja päätin mennä aina sen verran eteenpäin miltä milloinkin tuntuu. Ja kävellen tulin kentälle takaisinkin. Ihmiset ovat todella ystävällisiä, he pysähtyivät ja kysyivät voiko auttaa jotenkin ja mihin olet menossa. Eli autollakin tuli kuljettua välimatkoja, ei tarvinnut kävellä joka päivä.
Sain kyllä jalkani kipeiksi, ei ole 26 kilon paino minun jaloille oikein sopiva mutta sitten mentiin hiljempaa. Telttaöistä oppi nauttimaan. Oli oikein kotoista kun oli päivän kulkenut ja nähnyt kaikkea ihanaa, vetäytyä omaan telttaan ja kirjoittaa muutama sivu päiväkirjaa ja alkaa nukkumaan. Tuntui ihan kodilta!
Sain nähdä ihanan Gullfoksen, Geysirin, Thinkvellirin sekä Blue Laguunin. Paikkakunnista kaukaisin oli Vik jossa kävin. Vaellusreiteistä Thörsmörk tuli tutuksi, siellä tapasin suomalaisen vaeltajan! Vikistä löytyy muuten suomalainen sauna. Koko lounaisosan niemimaa eli Grindavikin ja Sandgerbin tienoot kävelin läpi. Löytyi monta ihanaa pientä kirkkoa ja paljon hevosia ja pikku kilejä! Varmaan kuvani ovat kaikki hevosista, ei maisemista! Minulla on 10 vuoden aikana kertynyt jo niin iso mapillinen kuvia että en lähtenyt maisemia kuvaamaan.
Islantilaisten kanssa puhuin jopa islantiakin, olinhan harjoitellut muutaman sanan ennen lähtöäni. Islantilaisten Skyr-välipalaa söin aina kun tuli tilaisuus, todella hyvää. Se on piimän ja jukurtin välimuoto, tosi täyttävää ja edullista.
Kun Selfoksessa oli maanjäristys, olin silloin Skogarissa. Kirjoittelin teltassani päiväkirjaa ja yht´äkkiä tuntui että alusta liikahti 2-5 cm toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Arvasin kyllä että nyt jossain tärisee ja nämä ovat laitatäristyksiä, matkaa Selfokseen oli n. 80 km.
Jääkarhukin ui Islantiin minun siellä ollessani. Sitä en tosin nähnyt, kuulin siitä. Iso jääkarhu, joka heti ammuttiin.
Sääolotkin olivat hienot, rusketuin todella hyvin, loikoilin kuin aurinkorannoilla useana päivänä. Sain kokea merenrantaöitä ja tunturiöitä. Sain tuntea mitä on islantilainen tuuli ja sadetta sain 5 kertaa kunnolla niskaani.
Telttaöistä opin todella pitämään. Niitä minulle nyt tulee ikävä kun olen kotonani. Tietenkin voin laittaa teltan takapihalle mutta sehän ei ole ihan sama asia kuin laittaa teltta johonkin ihanan puhtaan vuoristojärven rannalle Islannissa.
Sain tuttujakin. Yhden yön nukuin oikeassa sängyssä Reykjavikissa. Siinä sängyssä oli säätäjä josta sai jalat tai pääpuolen ylös, sai täristyksiä ym. Hoidin siellä yön ajan jalkojani ja harjoiteltiin kiitos-sanaa eri kielillä (nainen Koreasta ja mies Islannista) olut-tölkin ääressä. Sain kiertoajelun Reykjavikissa ja tietenkin lupasivat tulla Suomeen saunomaan.
Heittur potturit tulivat tutuiksi, niitä oli pienimmissäkin kylissä ja olivat edullisia. Retkeilijä sai itsensä puhtaaksi lämpimässä vedessä. Minä tosin tykkään kylmässä vedessä uimisesta, jota olen harrastanut 10 vuotta. Sitä hiukan siellä ihmeteltiin. Pulahtelinkin uimassa milloin missäkin. Merivesi oli suolaista ja putousten lähellä vesi oli kylmää kuin avannossa.
Ja Reykjavikilaiset uudet tuttavani ihmettelivät myös, miksi lähden johonkin vuoristojärvelle yksin telttaan hoitamaan jalkojani kun voisin nukkua heidän lämpimässä sängyssään. Oli se ihana järvi Kleifarvatten. Suuri järvi keskellä ei mitään (niinkuin poikani sanoi kun puhuttiin Islannista, Islanti on keskellä ei mitään, hän lähti mieluummin Tampereelle ja Särkänniemeen kuukaudeksi kuin Islantiin). Sieltä lähti tie niille kahdelle pienemmälle järvelle joiden rannalla kävin, toisen järven vesi oli aivan turkoosia. Juuri samanlainen kuin siinä unessani jonka näin kaksi kertaa ennen matkaani. Siinä unessani lensin kuin lintu kohti turkoosia pientä järveä joka oli vuorten keskellä. Minä todella löysin uneni maiseman! Se tuntuu vieläkin ihmeelliseltä. Otin sen rannalla aurinkoa yhden päivän ja uin tietenkin omassa turkoosijärvessäni. Oli se kaunis.
Matka maksoi n. 330 e ja käyttörahaa kului n. 200 e, ruokaan ja leirintämaksuihin. Tuliaisiin meni n. 200 e. Ruokaahan minulla oli mukanani jauheena jonkin verran. Eli ei paha budjetti.
Seuraavan kerran menen laivalla. Se suuntautuu Itä-Islantiin ja samalla pohjoisosaan... Nyt menin lentokoneella ja tutuksi tuli koko lounaisosa.
Ehkä mieleenpainuvin yöpaikkamaisemani oli Hveragerdissä (siellä on banaanipuu). Nousin n. 800 m vuorta ylös ja jäin sinne rinteelle hevospolun varteen. Sieltä näki 5 kaupunkia yhden järven ympäristöstä. Näki meren, jäätikkövuoren ja ne kaikki muut vuoret kaupungin ympärillä. Ja sää oli hieno. Muistan sen maiseman aina. Ja paras oli Gullfos, ehdottomasti! Sitä kaipaan, oi joi.
Oli se kyllä unelmien matka! Ehkä rinkan kantamista olisi saanut harjoitella 20 kilolla eikä 10 kilolla niinkuin minä tein. Olisi jalatkin kestäneet. No nyt on aikaa parannella.
