Avioero – tuskien taival

Täyttä tuskaa ja helvettiä, on sitten lapsia tai ei. Ero on aina kriisi. Jos päälle iskee vielä ikään liittyvä kriisitilanne, on peli päivänselvä, helpolla et todellakaan pääse.

Avioliitto on Tahdon asia, mutta joskus kaikki ei mene niin kuin on kirjoitettu. Ehkä sitä tahtoa ei sitten ollut tarpeeksi tai ehkä jotakin elämässä vain tuli tiensä päähän. Siitäkin huolimatta, että avioliiton arki ja paine kohdattiin, suhteen eteen tehtiin työtä ja tilaakin annettiin.

Kaikki olemme ihmisiä, inhimillisine tarpeinemme, virheinemme, mutta jos osaisimme keskustella emmekä vain puhua, olisimme ehkä hieman valmiimpia. Oman itsensä tuntemisen polku ei ole helppo.

Jos avioliiton eteen on tehtävä töitä, on sen purkamiseen ja itsetutkiskeluunkin syytä tehdä työtä.

Kun tunnet itsesi, rakastat itseäsi, olet valmiimpi uuteen huomiseen, tuo se sitten tullessaan mitä vain.

Joskus asiat vain menevät omalla painollaan.

Vaikka yrittäisit suuntaa muuttaa, tuntuu kuin edessäsi olisi elämän veturi ja kiskot vievät jonnekin aivan muualle kuin minne lipun tilasit.

Pahimmassa tapauksessa erossa voi katkeroitua ja jäädä ikuiseen vihaan toista osapuolta kohtaan, eikä voimat riitä kohtaamaan omia synkkiä tunteitaan. Erossa, kuten surussakin, eri vaiheet, kieltämisestä luopumiseen, ovat samat.

Eron ei kuitenkaan tarvitse olla niin rikkirepivä, etteikö myöhemmin voisi asioista keskustella. Se saattaa jopa olla hyväksi. Jos eronnut pari ei keskenään pysty, on ammattiapu paikoillaan ja ulkopuolinen henkilö mahdollistaa kanssakäymisen luontevasti.

Kun itselle antaa vielä aikaa, toiselle tilaa, saattaa parisuhde parantua, päätyä yhteen tai ainakin sopuisaan eroon, jossa vielä toista tervehditään, parhaassa tapauksessa ollaan jopa ystäviä.

Joskus ero tapahtuu niin yllättäen, että kumpikin osapuoli tajuaa todellisuuden vasta kuukausia myöhemmin, toipumiseen menee joka tapauksessa aikaa.

Eron selvittelykin vie aikaa. Eroon johtavat syyt saattavat alkaa jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa vielä meneillään olevaa liittoa.

Jos satut olemaan se lähtevä osapuoli ja jätetty osapuoli on niin sanottu loistava tyyppi, kiltti ja kunnollinen, saat aivan varmasti tuomion, joko hiljaisen tai hyvinkin äänekkään.

Ystävät ja sukulaiset, jopa työkaverit asettuvat sinua vastaan, jokunen toki jää sinullekin ystäväksi. Ajan myötä moni ehkä hyväksyy tilanteen tai muuttaa jopa käsitystään asiasta.

Pahempaa on, kun erossa puolensa valinneet ystävät/sukulaiset joutuvat kohtaamaan tilanteen, jossa eronnut pari onkin hyväksynyt tilanteen tai palannut ehkä yhteen ajan kanssa.

Silloin voi olla vaikea pelastaa kasvonsa ja onkin irvittävä palannutta osapuolta häntä koipien välissä palanneeksi. Ketä palvelee toisten asioihin puuttuminen hyvällä tai pahalla.

Tuleeko kukaan puolensa valinneista ja sammakoita suustaan päästäneistä henkilöistä ajatelleeksi, että puuttumalla asioihin, he ovat saattaneet loukata kumpaakin osapuolta siten, että paluu yhteen on mahdotonta tai että ystävyys/sukulaisuus voi katketa.

On helppo tuomita, kun ei tiedä, mitä suhteessa todella tapahtuu tai miten eri henkilöt suhteen vaikeudet kokevat. Mutta Siperia opettaa ja olisi ehkä hyvä pitää suutaan soukemmalla, koska kukaanhan ei tiedä mitä omasta elämästään vielä edestään löytää.

Erossa tietenkin surevat myös ystävät ja sukulaiset. Tuki ja puolueettomuus, hiljainen ystävällisyys ovat parhainta ystävyyttä hädän hetkellä.

Siitähän erossa loppupeleissä on kyse. Kriisistä ja elämän koetinkivestä, hädästä, jolloin ystävä tunnetaan.

Eroon voi olla syynä myös se kolmas osapuoli, mutta onko tuo osapuoli sitten todellinen kumppani vai harhakuva, onkin jo toinen juttu.

Jos on harhakuva, ihastus, voi sen tarkoituksena olla vain herättää eronnut henkilö huomaamaan, että liitto natisi jo saranoillaan. Olisiko kenties tehtävä jotain, joko korjattava liittoa tai päädyttävä eroon, annettava kummallekin osapuolelle mahdollisuus kasvaa ihmisinä.

Tuo harhakuva tai todellinen kolmas osapuoli saattaa myös kulkea oman pääsi sisällä näyttämässä tietä, missä avioliittosi kulkee, mikä siinä tai sinussa itsessäsi mätti. Mitä haluat tulevaisuudelta ja elämältä ylipäätään.

On myös osattava erottaa, ettei mahdollinen ihastuksen kohde joudu kärsimään käytöksesi ristiriitaisuuksista. On hän sitten jo varteenotettava uusi kumppani tai vain kiinnostuksen kohde, joka ymmällään ihmettelee sinut kohdatessaan, miksi käyttäydyt häntä kohtaan kuten käyttäydyt.

Mutta sinun tarvitsee olla aikamoinen tunteiden tulkki ja analyytikko, että ymmärrät, miten palapelin osaset saat paikoilleen, siinäkin erilaiset terapiat ja omat pohdinnat ovat hyväksi.

Päiväkirjan pitoa, musiikkia ja liikuntaa kannattaa harrastaa.

Ajatukset selkenevät ajan kanssa ja siinä vaiheessa, kun huomaat palapelin palojen loksahtelevan paikoilleen, tajuat myös sen miksi ero tapahtui.

Aikanaan uusi suhde vaatii myös työtä ja paljon ymmärrystä uudelta kumppanilta. Jos hän on se oikea, sielunkumppani tällä kertaa, sen ajan mikä on tarkoitettu, on se sitten kaksi vuotta tai kaksikymmentä, niin hän osaa sinua lukea ja tulkita, kunhan vain olet rehellinen hänelle. Myös hänellä on menneisyytensä, onko hän sitä käsitellyt, onkin sitten eri asia, ehkä on sinun tehtäväsi opettaa häntä kohtaamaan itsensä.

Ehkä erosinkin juuri siksi, että minulla on jotakin annettavaa jollekin toiselle. Ehkä ex-puolisollanikin on tarve kasvaa ihmisenä ja vain näinkin iso ja radikaali muutos sen mahdollisti. Ehkä hänen seuraava elämänvaiheensa tuo hänelle jotakin sellaista, mikä ei olisi voinut tulla kyseeseen juuri minun kanssani.

Elämä On, siitä ei pääse mihinkään.