Lehtitilaukset
Vihantunne.
Tiedetään, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Jos kykenee tuntemaan rakkautta, tuntee silloin myös vihaa. Vihantunteen purkamisen tarve on sama tarve kuin vuorovaikuttaa rakkautta. Jos kätkee sisälleen vihan, ei rakkaudelle jää tilaa asettautua. Lopulta ei ehkä enää edes kykene tuntemaan rakkautta, sen jäädessä aina vaille sisintä sijaa.
Elimistö hylkii tarpeettomiksi tunnistetut kokemukset. Kun patoutunut viha lopulta valtaa koko sisimmän, on ihminen kirjaimellisesti kuin myrkyn niellyt. Pidätetty viha pystyy todella kehittymään toksiineiksi, jotka näkyvät erityisesti maksan, sapen ja haiman aineenvaihdunta-tauteina. (Myös syöpä eräänlainen keräymä).
Hapan ihminen on todella hapan, myös aineenvaihdunnaltaan. Mitä happamammaksi elimistö muuttuu, sen happamampaa on kanssakäyminen toisten kanssa. Lisäksi ärsyyntymiskynnys madaltuu. Luonnonmukaisesti elimistön happo- ja emästasapainoa on helppo itse hoitaa. Luontaispuodit ja –hoitolat neuvovat mielellään itsehoidossa. Kirjallisuuttakin asiasta löytyy paljolti.
Miksi sitten emme saisi kokea ja näyttää vihaa? Miksi vihantunne on vieläkin yhteiskunnassamme kielletty? Miksi vihan tunteen kohtaaminen on niin äärimmäisen vaikeaa? Synnyttääkö vihan vastaanotto ja kokeminen pelkoa? Pelkäämmekö väkivaltaa, johon patoutunut vihanpurkaus voi johtaa? Pelkäämmekö kuolemaa?
Pelkäämmekö syyllisyyttä ja häpeää tai katumusta oman vihanpurkauksemme jälkeen? Pelkäämmekö kasvojenmenetystä vaiko lapsena koettua kuria? Löytyykö sisältämme häivähdys koettua sotaa geneettisenä perintönä? Miksi vihaa pelätään? Miksi vihaa ei saisi näyttää? Miten viha ja vihasta puhuminen meitä liikuttaa?
Vihantunne on tärkeä. Vihalla on tärkeä tehtävä. Vihan tarkoitus on suojella elämää. Sillä ilmaistaan rajan- ja reviirinveto. Tuodaan julki kanssaihmisille kokemuksen ääripäät, neuvotaan toiselle missä mennään. Vihalla ilmaistaan se, missä vaiheessa yksityisyyttä on loukattu. Vihalla varoitetaan, estetään väkivaltaa.
Tällaista on terve viha. Vihan tunne on oikein.
Mikä sitten johtaa vääristyneeseen vihanpurkaukseen, väkivaltaan?
Kun vihaa sulloo tarpeeksi itseensä, uskaltamatta näyttää sitä, se paisuu kuin ilmapallo. Mitä täydemmäksi kehon kapasiteetti varastoida vihaa tulee, sitä alttiimpi kupla on myös puhkeamaan. Kun malja sitten pienestäkin lopulta läikkyy yli, voi lopputulos olla kohtalokas.
Patoutuneen vihan voima on mittaamaton ja sen voimalla tehty rikos korvaamaton. Patoutunut viha ei ole enää hallittavissa ja siksi vihaa tulisikin purkaa tasaisesti päivittäin. Vihaa ei tarvitse pelätä, kun siitä ei vieraannu.
Viha on läsnä meissä joka päivä. Otetaan se vastaan ja tuodaan julki. Tiuskitaan toisellemme ja juostaan raivarilenkkiä. Särjetään astioita lattiaan ja paiskotaan ovia. Pyydetään anteeksi ja otetaan anteeksipyyntö vastaan. Tullaan siis tutuiksi vihan kanssa ja napataan siitä liittolainen.
Oikealla tavalla kanavoitu viha ei enää edes vaadi toimintaa. Siitä saa voimaa.
J.K. Patoutuneen vihan voimalla kirjoitin. Jos tunnet vihaa lukiessasi, niin juokse lujaa ja ole hyvä vaan.
