
Jyväskylän katujen tietyömaa nostattaa hikeä niin työntekijöille kuin kaupunkilaisillekin. Totista touhua mutta onko pakko olla niin?
Keskellä kuumaa Jyväskylän Yliopistonkatua hiki puskee niin kaivurikuskille kuin autoilijallekin. Kun toiset pelkäävät suurkaupungeissa terrori-iskuja niin Jyväskylän autoileva kesäväki tärisee kuumassa kopissa peläten neljän ruuhkaa ja väärää kaistanvalintaa. Ystävälliset ihmiset muuttuvat kuumassa tilanteessa stressaaviksi ärrimurreiksi eikä ajatusta tietyömaahelvetistä saa millään ilveellä positiiviseksi.
Katujen aukaisuun on varmasti hyvät syyt, milloin mitäkin sinne asennellaan, mutta suomalainen mieluummin kärsii kuin käyttää mielikuvitusta virkistyskylpynä. Tietyömaan pahimpaan ruuhkakohtaan voisi hyvin suunnitella muutaman metrin mittaisen tikkarin hymynaamalla ja siihen jonkin ajankohtaisen letkautuksen ihmisten mielialaa nostattamaan. Kyltti voisi olla ironinen tai mustallakin huumorilla höystetty. Hassu kuva voisi hyvinkin pelastaa autoilevan perheen matkan läpi kaupungin. Jos muita kuvia ei löydettäisi niin kaupunginjohto voisi vapaaehtoisesti luovuttaa omia naamojaan hyvään tarkoitukseen - naurattaisi varmasti. Kyltin kun väsäisi ylijäämämateriaaleista niin kustannuksetkaan eivät olisi kummoiset.
Tämä juro kansa pelkää tehdä tempauksia. Pelätään, että mitä toiset sanovat tai sitä, mitä muut ajattelevat minun ajattelevan siitä, mitä he ajattelevat. Jonotus liikenteessä on vain hetki, mutta silloin kun tilanne on päällä niin tuokaan ajatus ei paljoa lämmitä - vai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa viilennä. Katujen auki repimiset ja tietyömaat nostattavat tunteita joka tapauksessa, mutta huumorin käyttäminen on ilmaista - kokeilkaa vaikka!












