Lehtitilaukset
Yksi kokemus ja näkemys mienterveyskuntoutujan paratiisista.
Meitä suomalaisia suojelevat monet hienot lait, eikö vain. Jo ihmisoikeusjulistuksessa mainitaan tasa-arvo, oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen sekä oikeus siihen, että henkilö tunnustetaan lain edessä. Hieno perusta jo tuossa ihmisoikeusjulistuksessa, jota mielestäni Suomikin on luvannut kunnioittaa.
Entä jatko, perustuslaki?
”Luku 2
Perusoikeudet 6§.
Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Wau, mikä hätä meillä täällä Suomessa on. Meillä on jopa lain suoma oikeus sairastua elämämme aikana ja säilyttää kuitenkin ihmisoikeudet sekä yhdenvertaisuus. Vai onko?
Tästä eteenpäin kirjoitan pääasiassa itsestäni, koska siitä vain minulla ja ainoastaan minulla on subjektiivinen kokemus. Tämä on vain yksi tuhansista ihmiskohtaloista tässä hyvinvointivaltiossamme.
Vuonna 2002 huhtikuussa kesken työpäivän romahdin. Silmistäni valui vettä ja tärisin, en osaa kunnolla siis edes itkeä. Itkemisen kyky säilyy ihmisellä, jos hän kokee turvallisuutta ja näin ei minulla ollut. Olin jo varhaisessa vaiheessa traumaattisten kokemusten myötä menettänyt vähäisenkin turvallisuuden tunteen.
Mut se siitä. Suojanani oli sitten työterveyslaki ja pääsin jatkohoitoon psykiatriselle poliklinikalle. Työnantajani on hoitanut omat lain velvoittamat maksunsa, joten kun en toipunut työkuntoon, jouduin lain säätämän ajan jälkeen vakuutusyhtiön kuntoutustuelle.
Kuntoutustuki on ennen ollut nimeltään väliaikainen työkyvyttömyyseläke. Mutta kun ihmisen olisi tajuttava kuntoutua tuona aikana, niin nimitys muuttui kuntoutustueksi. Sinänsä ihan looginen ajatus, mutta jos nimi ei miestä pahenna, niin parantaako tuo nimitys avuntarvitsijan. Vakuutusyhtiön kädenojennus oli yksi vuosi täyttä kuntoutustukea ja sen jälkeen taistelemalla osakuntoutustukea pienissä pätkissä. Hauskinta asiassa on nyt, että kun hoitotaho on suositellut työkyvyttömyyseläkettä, eläkeyhtiöni on päättänyt lopettaa jopa tuon osakuntoutustukeni.
Meidän perustuslakihan jo sisälsi kohdan, jossa terveydentilan tai vammaisuuden vuoksi ihmisiä ei saa laittaa eriarvoiseen asemaan. Siinä eikä missään muussakaan laissa ollut tehty poikkeusta edes mielenterveysongelmista kärsiville.
Minä koen joutuvani kohtuuttomaan jamaan vain ja ainoastaan siksi, että satuin sairastumaan kultaisessa keski-iässä.
Olen tänään osapäivätyökyvytöntyönhakija, jolla on pitkäaikainen työsuhde voimassa, loogista eikö vain.
Olen netissä tutkinut lakeja liittyen tällaiseen elämän tilanteeseen. Meillä on sosiaalihuoltolaki, kansanterveyslaki, erikoissairaanhoitolaki, laki potilaan asemasta ja oikeuksista, mielenterveyslaki, työntekijäin eläkelaki, työttömyysturvalaki, kuntouttamislaki ja, ja…, mutta kun hoitavalla lääkärillä ei ole muuta kuin oikeus suositella tarvittavia toimia, niin lait ovat vain mustetahroja paperilla. Jokaisella pitkäaikaissairaalla tulisi olla oikeus ilmaiseen asianajajaan, joka olisi perehtynyt näihin lakeihin. Näin ollen kun sitä mahdollisuutta meillä ei ole, niin meidän yhdenvertaisuuskaan ei toteudu täällä armaassa Suomen maassamme.
Vakuutusyhtiöiden eläkeyhtiöt ovat saaneet kummallisen vallan meidän yhteiskunnassamme. Ne tulevat jopa ennen Jumalaa. Jumalallekin minä kelpaan tällaisena särkyneenä ihmisenä, mutta vakuutusyhtiölle en.
Nyt on käynyt niin, että hienoja lakeja on laadittu, mutta niiden toimivuutta ei ole valvottu riittävästi. Jopa Kansaneläkelaitos jättää ihmisen avun ulkopuolelle, koska eläkeyhtiö on se, joka päättää sairastuneen ihmisen kohtalosta sekä oikeudesta tukiin, hoitoihin, tutkimuksiin tai eläkkeelle. Siinä ei auta meitä pieniä ihmisiä mikään eikä kukaan. Vai auttaako?
Te hyvät työnantajat. Oletteko miettineet mitä saatte ja mitä te tahdotte saada vastineeksi esimerkiksi vakuutus- ja eläkemaksuja maksaessanne. Oletteko joutuneet irtisanomaan työntekijöitänne vakuutusyhtiönne suosituksesta? Oletteko ajatelleet, että se ei olisi tarpeen, koska työntekijästä tulee silloin työkyvytön työnhakija kortistoon. Hän jää ilman lain suomaa kuntoutustukea ja mahdollista työkyvyttömyyseläkettä, jonka hän on voinut jo ansaita palvellessaan yhtiötänne. Ajatelkaa kenenkä edun mukaista tuo irtisanominen olisi.
Vakuutusyhtiöt säästää ja työnantajien maine kärsii. Mitä jos itse tai läheisesi sairastuu, mitä tahtoisit silloin tapahtuvan. Vaatikaa, että saatte työntekijöillenne lain suomat oikeudet sairastumisen yhteydessä. Ei ole kenenkään edunmukaista, että eläkeyhtiöt siirtävät vastuun sosiaalitoimistoille tai työttömyyskortistoon.
Minä olen saanut työnantajani tuen, iso Kiitos siitä heille, vaikka byrokratian hampaissa tässä pala palalta murenenkin.
M.Voutilainen
