Lehtitilaukset
Kädet rakoista hellinä, raato kipeänä raatamisesta ja hermot raunion partaalla. Näiden muistojen myötäkö aloitamme taas mökkielämän vieton? Omakotitalon ja kesämökin asujalla voi olla tähän vuoden aikaan jo vitsit vähissä.
Kesämökki voi olla ihana tai kamala. Se voi olla myös näitä molempia. Itse koen molempia tuntemuksia joka kesä, enkä voi sanoa edelleenkään itseäni mökki-ihmiseksi. Viime kesänä mietin, että pitäisi säätää laki, joka kieltäisi omakotitalossa asujan omistaa kesämökki. Se on liian raakaa peliä. Tähän voisi joku sanoa, että miksi olet mökin hankkinut? Niin, hyvä kysymys sinänsä. Mutta tämä meidän mökki, kuten niin monen muunkin suomalaisen, on suvun omistamana ollut jo vuosikausia. Kävi vain elämään kuuluvien lakien mukaan niin, että edellinen virallinen mökin omistaja siirtyi vihreämmille nurmikoille nauttimaan suvesta. Nyt on minun virallinen vuoroni olla mökin ehtoisa emäntä, niin sen suruineen kuin iloineenkin.
Muistanhan minä ne lapsuuden kesät, kun mökkirannassa polskuttelin. Hienon hieno hiekka rantavedessä sai varpaat tuntemaan olonsa ruhtinaalliseksi. Itikoiden ininä korvien juurissa sai tuntemaan olon kammottavaksi. Puuhuussissa istuminen näiden verenimijöiden seurana oli raastavaa, tai pitäisikö sanoa raavittavaa. No, nykyään ei onneksi tarvitse istua puuhuussissa kun mökissä on vesiklosetti, ihanaa.
Mutta niinhän se on, ettei siltä tantereelta työt lopu. Vaikka tekisi aamusta iltaan, ja illasta aamuun, aina on joku paikka odottamassa korjaamista. Eipä silti, ei kai mökillä kaiken tarvitse olla tip top. Mutta silti. Haluaisin paikkojen olevan kunnossa, en naapureiden enkä sukulaisten vuoksi, vaan aivan oman itseni tähden.
Ensin kun viikolla jyrryytät oman kodin pihan sileäksi leikkuri huristen, ja kitket kukkapenkit siistiksi, sitten siirryt perjantai ehtoona mökin rauhaan ja aloitat samat hommat uudestaan. Kotona on ollut siivottava allergioiden vuoksi hyvin, ja ei muuta kun siivoamaan mökilläkin. Viikon aikana ovat hämähäkit kutoneet ansojaan, ja kärpäset kakkineet ikkunalaseihin. Voi ahdistus sentään. Kyllä on sitten taas niin kiva odottaa oikean kesän alkua. Pääsee taas oikean työn makuun, suu veren mausta karvaana.
Oikein hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille.
