Lehtitilaukset
Kuntien kiinteistökaupat ja kuntalaisten etu eivät aina kohtaa. Kiinteistökauppojen perusteena on usein kiinteistöjen ylläpidon kalleus ja kunnan talouden huono tila, jota pyritään paikkaamaan myyntituloilla. Jos kaikki on kiinni rahasta, niin miksi kiinteistöjä myydään joskus pilkkahintaan?
Röyhkeät kiinteistökeinottelijat käyttävät hyväkseen kuntien asiantuntemuksen puutetta kiinteistökaupoissa. Jos kiinteistö ostetaan 25000 eurolla ja laitetaan vuoden kuluttua myyntiin 250000 eurolla, on käteen jäävä voitto melkoinen, verojen jälkeenkin. Eräs tällainen kiinteistö oli kunnan A omaisuutta ja yksityinen ostaja X oli luvannut kiinteistössä voitavan harjoittaa kuntalaisten harrastus- ym. toimintaa kaupan toteutumisen jälkeenkin. Omistaja X kuitenkin laittoi kiinteistön myyntiin jo vuoden kuluttua kunnan kanssa tehdystä kaupasta, tietenkin moninkertaiseen hintaan. Uutta omistajaa tuskin edellisen omistajan lupaukset velvoittavat mihinkään. Alunperin kunnan omistama kiinteistö, kuntalaisten verovaroin ylläpidetty, on siis mennyttä, eikä kunta A saanut mainittavaa myyntivoittoa kiinteistöstään.
Esimerkin kunta on olemassa ja summatkin suhteessa pitävät paikkansa. Ymmärrettävää on, että monelle pienelle kunnalle suuri taloudellinen vastuu kiinteistöjen ylläpidon ja korjausten muodossa käy raskaaksi, mutta onko todella kuntalaisten etu, että kiinteistöjä myydään pilkkahintaan? Jos tämä kyseinen kiinteistö olisi myyty suoraan kunnan A toimesta tai kiinteistönvälitysliikkeen avustamana 250000 eurolla, kunnalle muodostunut hyöty olisi ollut moninkertainen. Onko kuntalaisten ainoa vaikuttamiskeino kunnan toteuttamissa kiinteistökaupoissa seurata sivusta, kun kunnan talousasioista päättävät eivät ymmärrä kunnan omistamien kiinteistöjen todellista arvoa? Joskus kunnat ovat myyneet/vuokranneet kiinteistöjään esim. erilaisten yhdistysten käyttöön nimellistä korvausta vastaan. Tällöin kiinteistön ylläpitokulut on usein jätetty yhdistysten vastuulle. Tässä on järkeä, mikäli kiinteistön pääasialliset käyttäjät ovat nimenomaan yhdistyksen jäsenet, kuntalaisten verorahoja säästyy. Tiloja on myös pystytty edelleen vuokraamaan muille käyttäjille ja näin kattamaan osa kiinteistön kuluista.
Kaikki kunnalta edullisesti kiinteistöjä hankkineet eivät varmasti ole lähteneet maksimaalisen voiton tavoitteluun. Monessa entisessä kunnan kiinteistössä on nyt uusi yritys, joka tuo piristystä seudun talouteen ja muuttotappioalueilla uusi yritys varmasti vaikuttaa myös mielikuviin seudusta. Jotkut kunnat asettavat kiinteistölle järkevän jatkosuunnitelman esittäneen ostajaehdokkaan suurimman tarjouksen tehneen edelle. Päätöksiä tehtäessä pitäisi pitää mielessä myös tulevaisuus, eikä vain kuluvan tilikauden luvut. Monilapsisen perheen muutto pienelle paikkakunnalle voi pelastaa kyläkoulun toimimaan vielä muutaman vuoden tai pienikin yritys voi tuoda virikkeitä ja uusia asukkaita kuntaan.
Kuntien toteuttamien kiinteistökauppojen osalta olisi kuntalaisten kannalta usein edullisinta käyttää asiantuntevaa, ulkopuolista arvioijaa kiinteistöjen todellisen arvon selville saamiseksi, sekä tiedottaa myytävistä kiinteistöistä muuallakin kuin kunnan omilla nettisivuilla. Myös kuntien tekemien kiinteistökauppojen valvontaa voisi olla aika tehostaa, mikäli sitä ylipäätään harjoitetaan.
