Sammakoille kuuluu hyvää Uramossa

Raportti Riihimäen Uramosta. Mitä kuuluu toukokuisille sammakoille? Joko puroissa uiskentelevat nuijapäät vai onko kaikki vielä kutuasteella? Reportterimme päätti lähteä etsiskelemään vastauksia pieneltä purolta. Sammakoille taitaa kuulua hyvää.

Päätin ottaa selvää ovatko sammakot jo nutipäitä, vai mitä räpyläjaloille kuuluu Riihimäellä. Otin digikamerani mukaan ja suunnistin tietämälleni purolle Riihimäen Uramoon. Aluksi luulin että sammakoita ei purossa ole edes ollut, koska ainoatakaan nutipäätä tai edes kutua ei löytynyt. Olin varustautunut kumisaappailla joten paikkapaikoin matalan puron varrella kävely ei tuottanut vaikeuksia.

Mutta yllätyin iloisesti, kun reportterireissu tuotti tulosta. Tein ensimmäisen havainnon sammakoista Uramontien tuntumasta, matalassa vesiheinässä näkyi selvästi sammakonkutua. Kutu oli ankkuroitunut kasvaviin heiniin, ja jokaisessa munassa näkyi läheltä katsottaessa selvästi suurehko alkio, luulen että pian purossa on aikamoinen uiskentelu käynnissä. Puro ei ole aina runsasvetinen, mutta sammakonkudun asteesta päätellen vettä riittää vielä nutipäillekin.

Päätin siirtyä erääseen syvempään kohtaan lähelle Aluesairaalaa ja tutkia löytyykö kutua yläjuoksunkin puolelta. Kirkasvetisestä syvänteestä löysinkin aikamoisen määrän munaryppäitä, jotka keinuivat iloisesti pienessä virtauksessa. Sain kudusta hyvän kuvan koska aurinko sattui juuri silloin kurkistamaan pilvien lomitse. Kunhan kesä koittaa saatan lähteä katselemaan uudestaan mitä sammakoille kuuluu, toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Faktoja:

Sammakot viihtyvät parhaiten kosteassa ympäristössä ja niiden lisääntymisen edellytyksenä on aina vesi. Veden laatu ei ole kovin merkityksellinen kutupaikoiksi käyvät yhtä hyvin järvien rannat, rehevät lammet tai jopa hitaasti virtaavat purot. Myös ojat ovat hyviä kutemispaikkoja.

Sammakot lisääntyvät munimalla. Lisääntyminen tapahtuu eri seuduilla eri aikaan, ajoittuen kuitenkin huhti-kesäkuulle. Kutupaikaksi kelpaavat ojat ja lammikot. Koiraat odottelevat naaraita kutupaikoilla suurin joukoin ja houkuttelevat niitä kurnuttamalla. Naaras munii veteen mätimunia, joiden päälle naaraan selässä oleva koiras laskee siemennesteen. Lisääntyminen tapahtuu ulkoisesti. Naaras voi munia jopa parisentuhatta mätimunaa. Mätimunat turpoavat muninnan jälkeen ja nousevat pintaan yhtenäisenä, hyytelömäisenä massana. Se kehittyy rypälemäiseksi, ja laajenee, kun munien ympärillä oleva hyytelö imee vettä. Munista kuoriutuu poikasia, joita kutsutaan - ulkonäön perustella - nuijapäiksi. Lämpimissä pintavesissä munat kehittyvät nopeammin. Myös toukkien kehitysnopeus riippuu suuresti veden lämpötilasta. Toukalle kehittyvät ensin takaraajat ja vasta sitten eturaajat. Pyrstö surkastuu vähitellen. Sammakko on sukukypsä noin neljän vuoden ikäisenä ja voi elää jopa 15-vuotiaaksi.

Sammakot syövät hyönteisiä, etanoita, kotiloita ja hämähäkkieläimiä, joita se pyydystää tahmeapintaisella kielellään. Toukat eli nuijapäät syövät levää, bakteerimassaa ja paikoilleen kiinnittyneitä pikkueläimiä. Sammakot syövät myös matoja. Sammakolle kelpaa myös raadot, mutta se syö niitä vain ääriolosuhteissa. Kudun kehittyminen sammakkoon kestää noin kymmenen viikkoa.

(Lähde: Wikipedia)