Sinustako pinaattilettufarmari?

Oletko aina miettinyt, miten pinaattiletut päätyvät kaupan hyllyille?

Pitkän työpäivän jälkeen kävelet uupuneena keittiöösi pidellen vasemmassa kädessäsi muovipussia, jossa on kaikki ne maukkaat elintarvikkeet, mitkä ostit rakastamastasi lähikaupasta. Kätesi painuu syvälle tunnustellen sitä, mitä olet odottanut koko päivän.

Korjaat asentoasi, sylkeä erittyy suuhusi kiihtyvällä tahdilla. Vihdoin kätesi saavuttaa tavoitteensa nostaen sen silmiesi eteen. Mairea hymy kasvoillasi avaat paketin ja työnnät sen vasta 15 vuotta vanhaan mikroosi. Iäisyydeltä tuntuneen ajan jälkeen mikron hälytysääni piippaa ilmoittaen kiihkeästi unelmasi olevan vihdoin tarpeeksi lämmintä. Huudat lapset syömään. Lapset juoksevat yläkerrasta ja pysähtyvät ruokapöydän äären pettynein ilmein. Et tajua mikä on pielessä. Hämmästyksesi kasvaa äärimmäisyyksiin, kun lapsesi ilmoittavat, että pinaattiletut eivät enää maistu heille, vaikka niitä on syöty jo seitsemän päivää putkeen hyvällä ruokahalulla.

Huoneeseen laskeutuu ahdistunut hiljaisuus, jonka rikkoo kaksi vuotta vanha lapsesi, joka kysyy ihmetellen, että mistä nämä vihreät pinaattiletut tulevat. Olet kuin puulla päähän lyöty. Ainahan ne pinaattiletut on kaupasta ostettu, eikä itselläsi ole mitään tietoakaan, miten ne sinne joutuvat. Tällainen tapahtumankulku on nykyään hyvin yleistä ja nyt on korkea aika selvittää pinaattilettujen matka siemenestä kaupan hyllyille.

Alkukesä hellästi hoivaten

Pinaattilettu käy elämänsä aikana läpi monia vastoinkäymisiä, mutta korkeatasoiset a-luokan pinaattiletut selviävät näistä liki 95 prosenttisesti. Kun Reijo Raa'anlihansyöjä päättää vaihtaa kevyempään, ovat vaihtoehtona pinaattiletut. Yritteliäs ja asialleen omistautunut pinaattilettufarmari aloittaa kylvämisen heti, kun lumet ovat lähteneet maasta. Pinaattilettujensiementen täytyy olla ensiluokkaisia, jotta ne selviävät Suomen lyhyen, mutta vähälumisen kesän ylitse. Pinaattiletut ovat trendikkäästi luomuja, eivätkä ne siedä lainkaan lannoitteita tai muita aineita, jotka vaarantaisivat sen luomupitoisuuden. Näin ollen pinaattilettufarmari voi levätä toukokuiset illat, kun naapuri painelee omalla äärimmilleen viritetyllä traktorillaan pitkin peltojaan lannoittamassa perunoitaan. Pinaattiletunsiemenille on kuitenkin traumaattinen kokemus joutua mullan alle pimeyteen ja tämän takia farmarimme on kouluttanut siemeniä tähän toimenpiteeseen. On tärkeää, että siemen tietää, että hänellä on kaikki hyvin vaikka hän saakin monta kiloa multaa päällensä. Mullan on oltava kuitenkin ensiluokkaisen puhdasta, jonka takia farmari on pessyt valmiiksi jo kaikki tarvittavat mullat ja nyppinyt ötökät ja höntiäiset pinseteillä yksitellen.

Kesäkuu on vilkasta aikaa pinaattilettufarmarille. Pinaattiletut vaativat hellää huolenpitoa, jolloin farmari luonnollisesti viettää päivänsä pellolla keskustelemalla pinaattilettujen kanssa. Varsinkin lapsuusmuistot ja armeija-ajan kertomukset vauhdittavat pinaattilettujen kasvua ja parantavat niiden koostumusta huomattavasti. 50 hehtaarin tilalla on tosin ongelmallista viettää aikaa jokaisen letun parissa erikseen. Tällöin varastosta onkin kaivettava esille vanhat mikrofonit ja huudettava niin kovaa, että varmasti jokainen lettu kuulee pienimmätkin yksityiskohdat Lapin kalareissuista. Valitettavasti on olemassa myös naapureita, jotka eivät ymmärrä tämän jalon viljelyn päälle, oudoksuen naapuriaan, kun hän kailottaa menneestä sienisadostaan vesisateessa pinaattiletuille. Naapurit tosin leppyvät viedessäsi syksyn ensimmäisiä lettuja tuliaisina. Mikko Alatalon tuotantoa soittaen pinaattiletut jaksavat läpi kesäkuun tietäen, että parempia aikoja on odotettavissa.

Kaikella on kuitenkin varjopuolensa: Pinaattilettujen arkkivihollisena tavataan Perämerellä sekä maan eteläosissa navakkaa hillomatoa, jotka terävillä hampaillaan imevät letun vihreyden ja näin pilaavat koko sadon. Pinaattilettuihin ei saa ruiskuttaa missään nimessä myrkytysaineita, mikä tekee toukkien tuhoamisesta vaikeaa. On kuitenkin huomattu, että toukkiin tehoavat samat konstit kun variksiin. Haulikonluoti tuottaa osuessaan hillomatoon tappavia vammoja. Myös pelottavat variksenpelättimet karkottavat hillotoukat yleensä naapurin pelloille.

Heinäkuu on pinaattilettufarmarille henkeä salpaavaa aikaa. H-hetki on aivan käsillä, ja usko alkaa hiipua jo epäluuloisimmilta farmareilta. Farmari kulkee yöt taskulamppu kädessään etsien pieniäkin merkkejä sadostaan. Farmari kyykistyy polvilleen eikä ole uskoa silmiään kun hän huomaa mullasta nousevan vihreän nypykän. Sydän villisti pumpaten hän työntää sormensa syvälle multaan ja huomaa epäilyksensä osuneen oikeaan: pinaattiletut ovat kyllin kypsiä nostamiseen Tästä hetkestä eteenpäin farmarilla ei ole hetkeäkään aikaa tuhlattavaksi. Kello on noin kolme yöllä kun raamikas farmarimme juoksee tohkeissaan tupaansa käskien emäntäänsä kutsua kaikki naapurit ja sukulaiset talkoisiin, koska nyt jokainen sekunti on elintärkeä.

Loppukesä juhlitaan!

Pinaattilettujen nostaminen on tarkkaakin tarkempaa puuhaa: kukkalapion ja kumihanskojen avulla lettu on nostettava hellästi mutta päättäväisesti ylös mullasta. Ensihetket maanpinnalla ovat vaikeaa aikaa pinaattiletulle. Lettua on rauhoiteltava ja hyssyteltävä, eikä sovi unohtaa, että mullat on hyvä pyyhkiä pois pullasudin avulla. Joskus pinaattilettu on noussut mullasta liian pienenä, jolloin se täytyy laittaa erilliseen pinaattilettukaappiin, jossa se saa rauhassa kasvaa isommaksi ja muhkeammaksi. On äärimmäisen tärkeää, että pinaattiletut nostetaan ylös heti, kun ensimmäiset letut pilkistävät mullan alta. Liiallinen odotus tekee niistä ylikypsiä, jolloin ne menettävät ensiluokkaiset makuominaisuudet. Nostaminen kestää suurimmilla farmeilla useita päiviä ja se saattaa kiristää farmarin hermoja. Isommankin Lettu-Lassen silmäkulma kostuu kun ensimmäiset letut ovat vihdoinkin lautasella. Tällöin pinaattilettufarmari kutsuu kaikki ystävät ja sukulaisensa nyyttikesteihin, jotka kestävät läpi lämpimän elokuun. Juhlissa tarjotaan luonnollisesti pinaattilettuja ja kaikkea, mitä niiden päälle voi laittaa. Erityisesti mango ja parsakaali ovat suosittuja täytteitä.

Keskimääräinen sato on useita kymmeniä ämpärillisiä pinaattilettuja. Yritteliäs farmari kaupittelee torilla lettujaan noin 10 euron kilohintaan. Suurin osa farmareista ovat kuitenkin niin uupuneita raskaan kesän jälkeen, että eivät kerta kaikkiaan pysty menemään torille, jossa savusilakan tuoksu ja lokkien kirkuminen täyttää ilmapiirin. Silloin uupunut pinaattilettufarmarimme soittaa yrityksille ja tekee omasta mielestään kelpo kaupat einesfirman kanssa, jotka vievät pinaattiletut kaupanhyllyille.

Jokaisessa meissä asuu pieni pinaattilettu.

(Artikkeli on tehty pilke silmäkulmassa, eikä perustu faktoihin)