Lehtitilaukset
Hän oli liian nuori sotimaa. Liian vanha saadakseen täyden TEL-eläkkeen. Siksi hän vähän kuluttaa, mutta paljon saastuttaa ja käyttää terveydenhoitoetuja.
Nykyinen kahdeksankymppinen mies oli sodan loppuessa kuusitoista vuotias, vanhinta vuosiluokkaa siviilissä. Siis liian nuori sotimaan. Ei kuulu nyt viimein arvostettuihin sotaveteraaneihin. Eikä hän tarvitse kuntoutusta.
Teki raskasta työtä ja pitkiä päiviä hartiavoimin kotirintamalla. Kukapa sellaista työtä arvostaisi. Olisi keksinyt ja rakentanut koneita avuksi.
Häneltä jäi yhdeksän työvuotta puuttumaan täydestä TEL-eläkkesstä. Oma oli vikansa syntyi väärään aikaan.
Pieni eläke menee ruokaan, asumiseen ja sairaskuluihin. Hän on siis loiseläjä. Ei edes kuluta. Ei ole varaa ulkomaan matkoihin, hotellilomiin, miesten vapaa-ajan leluihin ym. Ei riitä monta euroa edes vaatteisiin vuodessa.
Suomessa on todettu asumisen olevan suurin saastuttaja. Lämmitti puulla tai sähköllä.
Sama asia. Hän kahdeksankymppinen vielä saastuttaa.
Hänenkin täytyy asua ja tarvitsee lämmintä.
Hänellä on monia sairauksia ja joka paikkaa kolottaa. Ne ovat muistoja nuoruuden kovista töistä. Sairaskuluista joutuu osan maksamaan vielä yhteiskunta. Törkeätä! Mitä varten? Voisi joutava elätettävä maksaa itse sairaskulunsa. Jos ei rahat riittäisi, niin kuolisi pois. Ei olisi enää vastuksina.
Pakon sanelemana hänellä voi olla vanha autokin, jolla ajaa parituhatta vuodessa. Tiellä rajoitusnopeutta ajaessaan hän on vielä tien tukkona. Miksi hänelle annettiin vielä ajokortti.
Tämä on perustyyppi kahdeksankymppisestä. On tietysti joukossa, jotaka saavat suurta ansaittua ansioeläkettä. Heillä on mistä kuluttaa. Jos haluaa kuluttaa.
