Lehtitilaukset
Juttu pohjautuu vanhaan sukupuolivalistusoppaaseen, joka todellakin laittaa suitsia ylettömään erotiikan tuputtamiseen. Jos nykyaika pursuu seksiä, voidaan tietysti palata menneeseen, jossa kaiken pelättiin pursuavan seksiä.
Ajankohtaiseen erotiikkaongelmaan haetaan rajoja vanhan opaskirjan selkeästä maailmasta, jossa ei venkoilla toisaalta−toisaalta-vastauksissa.
Seksin ylitarjontaan kaivataan vastalääkettä, hillintää. Onko vanhassa vara parempi? Jos ajat ovat menneet huonompaan suuntaan, apu löytynee 1900-luvun alkupuolen oppasta Siitinelo ja avioliitto. Ylen tärkeitä terveysohjeita sekä naimattomille että naineille. Kahdeksan valaisevan kuvan avulla lukijaa koulitaan kohtuuteen yhdyselämään liittyvissä asioissa.
Ensimmäiseksi opas varoittaa kohtuuttomuudesta, joka vaanii lähellä ja voi aiheuttaa ruumiillista ja henkistä vahinkoa. Aikamme ihmiset kun eivät ole oppaan mukaan voimakkaita kiusauksia kestämään.
Opas neuvoo katsomaan silmiin, jos haluaa tunnistaa siveettömän ihmisen: ”Kenenkä kanssa on tekemisissä, sen näkee parhaiten silmien ilmeestä. Niistä loistaa viattomuuden katse aivan toisin kuin himon hehku.”
Eikä sitä himoa pidä hillittömyyksiin päästää avioliitossakaan. ”Kokeneet lääkärit väittävät, että kohtuuton aistillinen nautinto avioliiton ensiaikoina varsin usein on murtanut miehen voimat. Luonnollisesti se avioliiton ulkopuolella tapahtuu vielä useammin.”
Selvät merkit
Jos uhkaa paritusnautinnonhalu karata käsistä, mies voi tarkkailla peilikuvastaan, onko iho kalpea, katse himmeä, silmät painuneet sisään ja niiden alle muodostunut siniset renkaat.
Jos vielä tuntuu, että voimat vähenevät, ristiluissa ja selässä tuntuu puuntumusta, vetoa ja kipua tai käynti alkaa käydä laahustavaksi, oireet ovat selvät ja edessä voi olla liiallisesta siitinelämästä johtuvaa mielen muuttumista synkäksi ja ärtyisäksi, ajatuskyvyn heikkonemista ja elämään kyllästymistä.
Jos taas naisista joku valittaa verenvähyyttä, heikkohermoisuutta, vaihtelevaa mielialaa, suonenvetokohtauksia ja hysteriaa, diagnoosi on selvä: edelliset ovat kohtuuttoman sukukiihoituksen tunnusmerkkejä.
Paljonko on paljon?
Opas antaa hieman periksi siitä, mikä on kohtuullista ja mikä ei: ”—se mikä on riittävää toiselle, on toiselle liikaa.” Voimakkaassa keski-iässä (miehillä 25−45 vuotta, naisilla 20−40 vuotta) liioittelut voidaan kestää paremmin, jos henkilöt eivät ole liiaksi työn rasittamia.
Istumatyötä tekevät miehet ovat sukuelämään herkemmät kiihoittumaan. Varoituksen saavat kuitenkin virkamiehet ja kamariherrat, jotka voivat ylellisestä voimain ponnistuksesta tulla sairaiksi. He voivat rasittua vain hekumoimisesta.
Voimien menetys voi uhata myös kaupungin väestöä ja tehdasväkeä.
Paljonko on sopivasti? Oppaan mukaan maalaisrahvas tyytyy kerran tai kahdesti kuukaudessa vaatimaan aviollisia oikeuksiaan. Kaupungin elämän helteessä kasvaneet tekevät sen kerran viikossa.
Mikä iloisinta, oppaan mukaan tämän ei aina tarvitse olla vaarallista tai vahingollista, kunhan vain toimii itseään kuunnellen.
