Lehtitilaukset
Järjellä irti uskosta vai toisin päin?
Monet ovat sitä mieltä, että mitä enemmän ihmiset tietävät, sitä vähemmän heidän on tarpeen turvautua rukoukseen, Jumalaan tai muihin lapsellisuuksiin. He ikään kuin vapautuvat uskomasta. Tai uskovat tieteeseen mieluummin kuin Jumalaan. Ja päinvastoin: mitä vähemmän ihmiset tietävät, sitä helpommin he muka joutuvat uskonnon harhojen uhriksi ja auktoriteettiuskon pauloihin. Heidän mielestään uskovaiset ihmiset ovat siis vain omien toiveuniensa valtaan joutuneita ressukoita. Uskovaisten täytyy olla joko älyllisesti epärehellisiä tai sitten yksinkertaisesti tyhmiä.
Voiko järki syrjäyttää uskon? Järjen avulla luonto on alistettu, ihmisten elämä tehty helpommaksi ja saavutettu lukuisia tieteen riemuvoittoja. Järki-ihmiset ovat yhteiskunnallisesti varsin arvostettuja, koska älyn palveluksista jos mistä kannattaa maksaa. Hyvin älykkäät ihmiset ovat tottuneet pitämään itseään muita parempina. Tästä seuraa varsin usein halveksiva suhtautuminen niitä kohtaan, joiden polla ei säteile samalla tavalla. Puhutaan älymystöstä. Korkean älykkyysosamäärän omaavat henkilöt ovat useissa maissa perustaneet omia yhdistyksiään, joihin taviksillä ei ole asiaa.
Yksi jos toinenkin luonnontieteilijä yrittää suurennuslasin avulla löytää aivoista pienen osan, jossa Jumala piileskelee. Jossakin vaiheessa oli muotia sanoa, että Jumala asuu oikeassa aivopuoliskossa. Toiset taas puhuvat mielellään kvanttifysiikasta ja mystiikasta. Jos Jumala on olemassa, niin tuskin hän tällä tavalla antautuu löydettäväksi, siis ikään kuin kyse olisi jostakin asiasta tai todellisuudesta muiden joukossa. Pikemminkin Jumala on äärimmäinen tai sisin todellisuus, perimmäinen olemassaolo. Jumala säilyttää itsessään sen tutkimattoman salaisuuden, joka hänellä on ollut alusta asti ja on aina oleva. Paradoksaalista kyllä: saamme tietää, millainen salattu Jumala on, kun tutustumme Jeesukseen Kristukseen. Jumala siis ilmaisee itsensä hänessä vapaaehtoisesti, ei ihmisen pakottamana.
Kasvatuksemme on jo pitkään kiinnittänyt päähuomion älyn ja järjen kehittämiseen laiminlyöden samalla ihmiselämän muita puolia. Ennen tehtiin koulussa selkeä jako lukuaineisiin ja ns. hanttiaineisiin. Oli siis tärkeitä ja vähemmän tärkeitä oppiaineita. Myös luterilainen kirkko on opetuksessaan ja julistuksessaan suuressa määrin seurannut kulttuurielämän arvostuksia. Niinpä kirkon historiassa järki-ihmiset ovat - alkujaan harhaoppeja vastustaessaan - kehitelleet yhä yksityiskohtaisempia oppeja ja järkeenkäypiä selityksiä uskosta. Mutta mitä hyötyä siitä on ollut?
Nykyään nuo eri aikojen järkevät selitykset kristillisestä uskosta ovat lähinnä muodostuneet nauloiksi, joita ateistit paukuttavat kirkon ruumisarkkuun. Tämä vasarointi tapahtuu heidän oman järkensä ja aikansa ajattelun mukaisesti – siis ruostuvilla nauloilla. Sillä tiede on vain eräs ajattelun aste, joka ei suinkaan ole viimeinen.
Monet järki-ihmiset selittävät, että he eivät kerta kaikkiaan ”voi” uskoa. Tyylilleen uskollisesti he lähtevät liikkeelle juuri kristinuskon opillisesta tai järjellisestä puolesta. Oikeampi lähtökohta olisi esim. profeetta Miikan (6:8) sana: ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen”. Näin toimiakseen ihmisen ei edes tarvitse olla Mensan jäsen
Usein tieteen ja luomisuskon välille yritetään luoda keinotekoisia jännitteitä. Tarkkaan ottaen ne kuitenkin puhuvat vähän eri asioista. Raamatun luomiskertomus kertoo alusta ja lopusta, tiede taas kehityksestä syntymän ja kuoleman välillä. Järki ja usko viihtyvät kyllä samassa päässä, kun niitä ei sekoiteta keskenään. Jumala ei tietenkään pienene eikä suurene saati sitten kuole siitä, että ihminen tekee tutkimuksiaan. Tiede voi lopultakin vain esittää kysymyksiä siitä, miten eri ilmiöt toimivat. Juuri sen tähden, että moderni tiede on luontoon ja ihmiseen erikoistunutta tietoa, se EI voi sisällyttää itseensä tietoa Jumalasta. Jumala ei näet ole ihminen eikä hän samastu luomakuntaansa. Eikä hän myöskään ole teoria.
Raamattu ei lausu halaistua sanaa kvanttifysiikasta tai megatavuista. Sen sijaan Kirjojen Kirja puhuu rakkauden perustavasta totuudesta, joka on ilmestynyt Kristuksessa. Usko kehottaa luottamaan tähän todellisuuteen. Sen sijaan usko ei kehota hylkäämään kriittistä ajattelua.
Järki on käyttöä varten.
Jotta lähimmäinen saisi avun.
Ja Jumala kunnian.
