Lehtitilaukset
Ajokoiria ei ole ennen tällä palstalla pahemmin käsitelty, vaikka kyseessä on Suomen yleisin koirarotu. Päätin korjata puutteen.
Aluksi tarvitaan tietysti ajokoiran määritelmä, jotta voidaan säilyttää ehdoton tieteellinen tarkkuus ja tinkimättömyys: ”Ajokoira on nelijalkainen, luppakorvainen liikkuva ruokahalu, joka on päällystetty ajokoirannahkaturkilla siten, että karvapuoli ulospäin.” Määritelmään piti ensin sisällyttää myös maininta ruokanopeudesta tyyliin: ruokaämpärin sisältö hornitaan silmänräpäyksessä kitaan parilla valtavalla lotaisulla, minkä jälkeen otus jää itsekin ihmettelemään tilannetta, mutta tieteen kieli ei taipunut tähän.
Yleisesti on arveltu, että ajokoiran älykkyys sijoittuu ylimmillään jonnekin blondin/basistin/ruotsalaisen akselille. Tämä käsitys on kuitenkin ehdottoman virheellinen kuten useimmat muutkin yleistykset (esim. blondi/basisti/ruotsalainen). Tosin tästä saattaa seurata, että edellä mainitut yleistykset kumoavat toisensa ja ajokoira on sittenkin blondin, jne. tasoa. Seuraavassa on eräitä esimerkkejä ajokoira Mustin edesottamuksista.
Sen lisäksi, että Musti täyttää tarkasti ajokoiran määritelmän, on lisättävä, että se on vaikuttanut kotiseudullaan Kemissä jo useiden vuosikymmenien ajan. Miten niin useiden? Ilmeisesti Musti on noudattanut sarjakuvasankari Mustanaamion esimerkkiä. Siinähän samannimiset ja –näköiset jälkeläiset jatkavat roolia loputtomiin. Ja mikäkö on Kemi? Erno Paasilinna on todennut, että siellä tuulee aina jopa viidestä suunnasta samaan aikaan, ja hyttyset ovat tuulenkestäviä (keskim. esiintymistiheys Juhannuksena on 3012 kpl/kuutiometri).
Alkuaikoina ongelmana oli, että Musti karkasi narun nokasta jänisjahtiin. Se vain kääntyi ja pakitti kaulapannasta ulos. Isäntäväki päätti ryhtyä vastaiskuun ja rakensi kanaverkosta häkin. Musti ihmetteli aikansa ja kaivautui sitten aidan alta tiehensä. Tarvittiin siis kovempia otteita. Kanaverkko piti ulottaa myös vaakasuoraan maata pitkin, ettei kaivaminen onnistuisi.
Vähän aikaa sujuikin hyvin. Eräänä päivänä kuitenkin emäntä totesi Mustin hotkivan keittiössä kaikkea sellaista, mikä oli tarkoitettu isäntäväen hotkittavaksi. Musti lensi vauhdilla takaisin aitaukseensa ja sielunvihollisen kotipaikka plus yleisimmät nimet tulivat painokkaasti lausutuiksi muutamaan kertaan. Parin minuutin kuluttua kuului olohuoneesta innokasta läähätystä. Ei, kyseessä ei ollut tekstiviestiä naputteleva ulkoministeri vaan Musti löhöämässä olohuoneen sohvalla. Kerrassaan mystistä ?
Isäntäväki heitti Mustin taas aitaukseensa ja asettui väijyksiin selvittääkseen tilanteen. Ilmeni, että Musti yksinkertaisesti kiipesi parimetrisen aidan yli ja mätkähti vähemmän ketterästi sieltä maahan, pudisteli vähän aikaa päätänsä ja rynnisti korvalehdet tuulessa läpsyttäen talolle. Yksi kellarin ikkuna oli jäänyt raolleen, joten Musti raotti sitä kuonollaan ja hyppäsi sisään. Kun lisäksi otetaan huomioon, ettei mikään lukitsematon ovi ole koskaan ollut Mustille mainittava este, isäntäväki harkitsi jo otuksen nimen muuttamista Houdiniksi.
Lopulta omistajat päättivät luovuttaa ja ottivat Mustin sisäkoiraksi. Olihan se jo vanhakin eikä enää menestynyt pakkasessa entiseen malliin. Nyt se kuitenkin oppi nopeasti avaamaan myös ulospäin aukeavat ovet ja ennenkaikkea uuninluukut. Musti katsoikin uuden tilanteen sellaiseksi, että hän on nyt talonomistaja. Uusia taitojaan se tosin käytti vain kostotarkoituksiin, kun sen oikeuksia oli loukattu. Jos se esim. jätettiin liian pitkäksi aikaa yksin, niin se hotki kitaansa kaiken minkä kaapeista löysi, vaikkei muuten koskenut mihinkään. Mikään ei enää ollut Musti/Houdinin ulottumattomissa.
Tulipa kerran vieras yöksi. Isäntäväen varoituksesta huolimatta hän ei ollut lukinnut yläkerran vierashuonetta jäljessään. Niinpä illalla nähtiin Mustin nukkuvan vieraan sängyllä pää tyynyllä ja jopa osittain peiton alla. Musti heitettiin hiien kuuseen ja vieras meni nukkumaan. Ovi jäi kuitenkin siinä tohinassa lukitsematta ...
Illalla oli nautittu jossain määrin ns. sallittuja lisäaineita. Vieraskin oli jo siinä iässä, että ”kaksi kertaa yössä” ei tarkoittanut sitä mitä luulette sen tarkoittavan, vaan vessassakäyntikertoja. Kun aamuyöllä vieras meni ”puuteroimaan nenänsä”, sai syvästi loukattu kostonenkeli Musti tilaisuutensa. Se väänsi keskelle sänkyä ankarat pökäleet ja poistui takavasemmalle. Vieras ei sytyttänyt valoja, ettei herättäisi ketään ja niinpä pökäletilanne jäi panematta merkille.
Ehkä on syytä olla menemättä likaisimpiin yksityiskohtiin (kirjaimellisesti ) vaan todettakoon vain, että kyllähän koko talo kohta heräsi. Osoittautui, että vieras näkyi tuntevan vähintään yhtä monta sielunvihollisen nimeä ja kotipaikkaa kuin emäntä aikaisemmin eikä hän vaikuttanut muutenkaan kovin tyytyväiseltä olonsa tilaan.
Emme tiedä lohduttiko ketään se tosiseikka, ettei mikään otus maailmassa osaa näyttää niin syylliseltä, luimistelevalta ja katuvaiselta kuin ajokoira, joka tietää syntiä tehneensä.
