Lehtitilaukset
Kevääntulon aikaansaannoksia.
Auringonpaiste lisääntyy, linnut laulavat ja tekevät pesiään. Kaikkiaan ilmassa on kesän odotusta.
Kevät on erityisesti kasvun, muutoksen ja puhdistuksen aikaa.
Kevät ei muuta vain luontoa, vaan myös ihminen muuttuu niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Keväisin elimistön hormonitoiminta vilkastuu ja se vaikuttaa tapaamme reagoida kaikkiin asioihin.
Kun kehon liike talviuinumisen jälkeen lisääntyy, lisääntyy samalla automaattisesti sosiaalinen vuorovaikutuskin.
Tunnetusti hormonitoiminnan muutoksessa tunteetkin ailahtelevat ja voimistuvat. Niinpä kehon, psyyken ja henkisen tason muutokset voivat saada aikaan monenlaista myllerrystä, joka näkyy niin lapsissa kuin aikuisissakin.
Pelkästään valonmäärän muuttumisesta johtuva ajantajun hämärtyminen sekoittaa helposti elämisen perusrytmiikkaa ja käytännön aikataulua.
Lyhyesti voidaankin sanoa koko pakan menevän aika lailla sekaisin.
***
Kun kanssakäyminen keväisin tiivistyy, nousee vuorovaikutuksessa esiin erityisesti empatian ja yhteisvastuun tarve. Sillä seuraelämän aktivoituessa on jälleen kyettävä ajattelemaan asioita toistenkin ihmisten näkökulmasta.
Koska talvinen mökkiytyminen itseensä on saanut meissä aikaan eräänlaista uusavuttomuutta ihmissuhteissa, ovatkin kaikenlaiset ristiriidat ja sekaannukset ilmeisiä.
Kylmän talven aikana jäädytetyt tunteet pulppuavat monilla ilona ja onnellisuutena, mutta takatalven lailla voivat muistot usein herätä samalla myös mukamas unohdettuihin pettymyksiin sekä katkeroituneisiin kokemuksiin.
Rakkauden ajaksi mielletty kevät voi tuoda esiin monta kaipuuta menneeseen aikaan. Se voi muistuttaa edesmenneestä puolisosta tai menetetystä rakkaudesta.
Se voi lomaltapaluun lailla shokeerata suunnattomaan kaaokseen miltei mistä tahansa jo kauan sitten tapahtuneesta asiasta.
***
Vaikka mieluimmin tietysti katsoisimmekin kevään läpi vaaleanpunaisin aurinkolasein haaveissamme vain kesä ja metsämansikat, on meidän silti tartuttava todellisuuteen ympäristön liikkeen ja reaktioiden pakottamina.
Sillä usein lähimmäistemme tunteet pyrkivät sekoittumaan omiimme, jos emme ole tarkkoina itsemme suhteen.
Jos haluamme, voimme huomata, kuinka ohimennen ympäristöstä ryöpsähtelevät tunnepurkaukset sinkoilevat ilmassa salamavauhdilla ja tarttuvat ihan tarkoituksella takkeihimme raottaakseen vanhoja haavojamme.
Näin siis itse asiassa juuri ympäristön signaalit voivat loppupeleissä mahdollistaa jokaiselle joka keväisen jälleenkasvamisen, sekoittamalla jo valmiiksi luultua korttitaloa. Sillä vain ensin hajoamalla voi uudistua, kasvaa ja todella muuttua.
Ja vasta tuon hienoksi oletetun korttitalon kaaduttua on meillä mahdollisuus jälleen pelata ja rakentaa tulevaisuutta eteenpäin eri tavalla.
