Madridin maisemissa

Daniel J. Näty osallistui taas optimistisesti kansainväliseen IT-seminaariin tällä kertaa Madridissa. Miten sitten kävikään?

Sattuipa lopulta niin, että Daniel J. Näty julistettiin tilapäiseen 90 v. kestävään porttikieltoon kaikkien IBM:n seminaarien suhteen (IDUGit, IBM Symposiumit sekä kaikki mikä on vähänkin sinne päin). Pomon oli siis keksittävä jotain muuta, koska tärkeä johtajavierailu lähestyi ja Näty piti saada alta pois. Lopulta Pomo julisti Danielin Tandem-ympäristön yliguruksi ja lähetti hänet ITUGiin Madridiin. Tästä seurasi, että esim. vanhempi erikoisguruharjoittelija Adalmiina W. Töysäläinen matkusti kiireesti jonnekin seminaariin Kroatian taistelukentille ollakseen siellä paremmassa turvassa.

Menomatka

Tällä kertaa ei tietenkään nähty IBM-puolen puljuja kuten Keminmaan Kukka ja Akku tai Tornion Turska ja Murska, mutta Tandemiin erikoistunut Sihtuunan Savi ja Systeemi järjesti suomalaisille ryhmämatkan Finnairin koneella tarmokkaan myyntitykkinsä T. Ossian Häkäpumpun johdolla. Mikään muu ei ehkä olisikaan tullut kyseeseen, sillä esim. Lufthansa Teutonies Någonting muisti vielä Nätyn seurueen parin vuoden takaa eikä pitänyt uusintalentoa mitenkään kovin tarpeellisena.

Lentoasemalla Daniel oli jo tarmokkaasti marssimassa Tukholman koneeseen, koska lipussa luki, että Tukholman kautta mennään. Kyseessä oli kuitenkin eri kone, mutta onneksi kokeneet Tandem-virtuoosit Timo K. Möttöläinen Pankki AB:stä sekä Mauno M. Kaakamanperä (ent. Pankki, nyk. NotSoMuchProcessing OY) pelastivat viime tingassa. Päätettiin istua baarin puolelle selvittelemään matkasuunnitelmaa, vaikka T. Ossian Häkäpumpun luottokortt.. siis asiantuntevaa opastusta ei ollutkaan vielä saatavissa. Myöhemmin ilmeni, että Häkäpumppu oli ollut niihin aikoihin pelastamassa erästä ensimmäistä kertaa yksin matkustavaa torniolaista jostain lentokentän uumenista mahdollisesti kotimaan terminaalista. Koko 14 hengen seurue pääsi kuitenkin lopulta koneeseen tälläkin kertaa.

Hotelli

Perillä tarkeni erittäin mukavasti, joten Näty ja Möttöläinen harkitsivat jo vakavasti raappahousujen riisumista, mutta sopivaa paikkaa ei löytynyt. Onneksi Sihtuunan S ja S oli järjestänyt ilmastoidun bussin hotelli Emperadoriin siirtymistä varten. Matka kesti n. puoli tuntia, joten dosentti M.M. Kaakamanperä ehti hyvin tutkia netistä tulostamaansa seminaarin etukäteismateriaalia, vaikka suomalaisen oppaan pölötys häiritsikin jonkin verran hänen peilattua ja vikasietoista nonstop-keskittymistään. Näty ja Möttöläinen tutkivat olisiko missään juotavaa, mutta eivät löytäneet. Nestetasapainosta on subtropiikin maissa huolehdittava

Hotelli oli siisti ja tähtiä varmaan enemmän kuin Otavassa ja jopa englantiakin siellä puhuttiin. Sitä paitsi Nätyllä oli mukana Saksan taskusanakirja ja ruokalistasanasto. Miksi Saksan? No kun se oli unohtunut kassin pohjalle ja vastaavat espanjan jutut taas kotiin. Huoneessa piti laittaa avainkortti pidikkeeseen ennen kuin mikään toimi. Tosin kassakaappi ei toiminut senkään jälkeen, sillä siihen piti hakea vastaanotosta avain. Hinta oli vain runsaat 3 Euroa vuorokaudelta. Ilmastointi oli tehokas ja tarpeellinen ja varsinkin äänieristys oli ällistyttävä edes Möttöläisen huoneesta ei koskaan kuulunut yhtään mitään. Ei tosin olla aivan varmoja kävikö hän siellä koskaan.

Hotelliaamiaisella kielivirtuoosi D.J. Näty tankeroi moitteettomalla espanjallaan huoneensa numeron hän kun oli suorittanut espanjan kolmen opintoviikon alkeiskurssin rimaa hipoen runsas neljännesvuosisata sitten. Tarjoilija tuijotti vähän aikaa ja totesi mahdollisesti jotakuinkin, että: ”Hola pentele ittelles Söör, ja näytä sitä korttia tänne, että saadaan numero selville ” Näty päätteli tästä että ei tämä hotellin porukka tunnu espanjaa osaavan. Englantia ei koko hotellissa puhuttu sanaakaan muuta kuin vastaanotossa.

Ilmoittautuminen

Seminaaripaikka oli n. 15 km hotellista olevan lentokentän vieressä sijaitseva Auditorium Madrid hotel. Sinne olisi periaatteessa päässyt julkisten kulkuneuvojen yhdistelmällä tyyliin ’ensin metrolla päätepysäkille ja sitten bussilla ja/tai muilla rimpuloilla muutama kortteli myötäpäivään, jne..’, joten osa suomalaisporukasta päätti ottaa turvallisen taksin välttyäkseen terroristien pommi-iskuilta, joista oli varoitettu.

Ilmeni, että puolen tunnin taksimatka kestikin 1 h 30 min. sillä keskelle nelikaistaista moottoritietä oli ajettu neljä rauhantelavaunua tukkimaan ylimääräiset kaistat. Kaikki autot pysäytettiin yksitellen rynnäkkökiväärimiesten toimesta. ”Pomo liioittelee taas”, miettivät Näty ja Möttöläinen, mutta heitä ei kuitenkaan tällä kertaa etsitty. Dosentit huomasivat samalla, että Espanjassa on kaikkialla muualla ilmastointi paitsi takseissa ja metrossa. Taksissa tarkeni hyvin ilman hotelliin jätettyjä raappahousujakin. Yksikään taksikuski ei puhunut sanaakaan englantia.

Museot

Madridin kuuluisin taidemuseo on nimeltään Prado, mutta siitä huolimatta voimakolmikko päätti mennä sinne ihmettelemään ainoana vapaapäivänään. Paikalla oli huomattava määrä poliiseja sekä mustia autoja. Dosentit tekivät useita raivokkaita sisäänpääsy-yrityksiä, mutta vartijat heittivät heidät aina ulos. Osoittautui, että paikka oli maanantaisin suljettu, kuten kuulemma maailman kaikki muutkin museot. Se oli vain avattu yksityisesti jonkin valtiovierailun, Paavin tai muun Beckhamin takia. Päätettiin mennä jonnekin terassille pahoittelemaan menetystä ja spekuloimaan tilannetta tarkemmin.

Töpselinenän tuijotus

Maanantaina porukka päätti mennä syömään ravintola Botiniin, jokä on maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminut ravintola peräti vuodesta 1725 Näty ja muutama muu tilasivat paikan speciaalia: kokonaisena paistettua juottoporsasta. Se osoittautui nimensä mukaiseksi, sillä vadilla oli koko porsas saparosta kärsään saakka. Danielille sattui tietysti pelkkä otuksen pää, mutta hän onnistui sujauttamaan sen edellä mainitulle napapiiriltä saakka matkanneelle torniolaiselle. Töpselinenän syyttävä tuijotus olisi häirinnyt kohtuuttomasti syömisnautintoa, eikä Nätyn gastronominen tietämys olisi muutenkaan hommaan riittänyt.

Kansa juhli illan mittaan sivistyneesti perinteiseen suomalaiseen tapaan, joten likaisimpiin yksityiskohtiin ei ole syytä tässä puuttua. Suomalaisten lopulta poistuessa hillitysti takavasemmalle henkilökunnan espanjankielisten ja ennenkaikkea äänekkäiden toivotusten säestämänä, mietti Häkäpumppu itsekseen ajankohtaisia asioita, kuten: ”Mahtoikohan S. Savi ja Systeemin luottoraja pahastikin ylittyä, ja mikähän lienee tämän vierailun jälkeen se maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminut ravintola?”

Palacio del Negralejo

Tiistaina kutsui Sihtuunan Savi ja Systeemi koko seminaarin väen (n. 300 henkeä) ITUG European Conference Partyyn paikkaan nimeltä Palacio del Negralejo. Kyseessä on entinen linna, sittemmin maalaispalatsi, sittemmin hevostalli ja lopulta juhla- ja ruokailupaikka. Matkaa bussikyydillä seminaarihotellilta oli n. puoli tuntia Madridista eri suuntaan. Aluksi kansa kokoontui pihalle ryystämään kitaansa aperitiivia ja tutustumaan tilanteeseen. Myöhemmin jatkettiin ruokailulla joko sisällä tai ulkona.

Jossain vaiheessa iltaa paikalle ryntäsi Sihtuunan S ja S:n iso johtaja Sven Svensson tai saattoi olla Sylvester Sylvestersson, mutta ruotsalainen kuitenkin. Muut pääsivät karkuun paitsi Näty. Onneksi kuitenkin muutaman tunnin kuluttua saapui esiintymään flamencoryhmä Coro Rociero, mikä pelasti tilanteen ajautumasta kansainväliseen kriisiin, sillä Näty oli juuri siirtynyt käsittelemään jääkiekkoa. Em. johtaja Jonas Jonasson tai mikäsoli puolestaan varoitti, ettei hänellä ole huumorintajua jääkiekon ollessa kyseessä. Ryhmä lauloi ja ketkutti yllättävänkin ketterästi ottaen huomioon, että taiteilijoiden keski-ikä oli vain niukasti sotaveteraaneja alhaisempi.

Sisällä soi myös musiikki ja rohkeimmat menivät tanssilattialle. Erityisesti Timo K. Möttöläisen suomalais-espanjalainen humppatanssi herätti ansaittua huomiota ynnä ihastusta. Näty ei uskaltanut mennä sisälle lainkaan, sillä ruotsalainen johtaja Jön Jönsson tai jotakin oli kuulemma nähty vaanimassa tanssilattian vieressä. Pihalla kierteli myös valokuvaajia vaanimassa pahaa aavistamattomia vieraita, kuten myöhemmin saatiin nähdä.

Varsinainen seminaari

Tunnolliset dosentit Möttöläinen ja Kaakamanperä laativat suunnitelman ehtiäkseen varmasti ajoissa keskiviikkoaamun ensimmäiselle general sessionille mahdollisista panssarivaunuista huolimatta. He saivat pitävän otteen Danielin korvalehdestä ja lähtivät liikenteeseen jo aamuyöstä. Silloin oli sopivan vilpoisaakin.

Perille päästiinkin muutama tunti etuajassa, ja salissa näytti esiintyvän isolla näyttökankaalla itse Daniel J. Näty: lasi kädessä ja syvämietteinen ilme naamalla. Seuraavassa kuvassa olivat puolestaan Möttöläinen ja Kaakamanperä tuijottaen ahneesti .. eiku autuaasti edessään pöydällä olevia serviisejä. ”Oltiinkos me eilen tuollakin”, miettivät erikoisgurut, ja ”missähän tuo lienee tarkkaan ottaen?”. Danielin edessä istuva tyyppi kääntyi lopetettuaan nauramisen valtavalla ponnistuksella ja pyysi Nätyltä nimikirjoitusta. Oli varmaankin ruotsalainen …

Viinitila

Viimeisenä iltana T. Ossian Häkäpumppu johti väkensä eräälle viinitilalle n. 40 km. Madridista eri suuntaan. Bussiin tuli taas mukaan suomalainen pitkään Espanjassa asunut opas, joka kertoi asiantuntevasti ja vuolaasti kaikesta mahdollisesta, mikä vähänkin liittyi Madridiin ja Espanjaan. Viinitilalla Jose Luis Mikähänlienee maistatti vierailla eri viinejä sekä kertoi valmistusprosessista. Opas käänsi kaiken suomeksi ja kansa kyseli tarkennuksia. Mainittakoon, että yli 30 asteen lämpötila vaihtui n. 10 asteeseen, kun laskeuduttiin runsaan viiden metrin syvyiseen viinikellariin.

Kierroksen päätyttyä piti mennä läheisessä kylässä olevaan ravintolaan illastamaan paikallisia erikoisuuksia, joita madridilaiset kuulemma kerääntyvät nauttimaan viikonloppuisin. Huomattiin kuitenkin, että kolme puuttuu. Osoittautui, että Näty, Möttöläinen ja Kaakamanperä olivat kääntyneet jossain labyrintissä eri suuntaan ja päässeet muista eroon lopullisesti. On nimittäin hankala suunnistaa kun sijaintia ei voi määritellä auringon ja tähtien perusteella ja kaikki pullorivistöt näyttävät samanlaisilta. Siis jos osaisi suunnistaa auringon ja tähtien perusteella.

Lopulta kuitenkin seurue löydettiin osittain viinikoira el Mustin vainun avulla ja osittain käytävästä kantautuvan taatusti kolmiäänisen ”Eldankajärven jään” perusteella. Viinikatakombiin eksymisessä on se hyvä puoli, ettei homma kaadu ainakaan juomahuollon puutteeseen. Olisikohan johtunut juuri tästä esimerkin voimasta, että läheisen Chinchonin kylän illallispaikassa juhlittiin sitten perinteiseen suomalaiskansalliseen tapaan (opas mukaanlukien, eikä likaisiin yksityiskohtiin ole nytkään syytä mennä...varsinkin kun niitä ei ihan tarkkaan muisteta ) ja lopulta vielä T. Ossian Häkäpumppu onnistui vakuuttamaan kylän väen siitä, että Ruotsista ollaan. Heja Sverige Halv två Hadderii och hadderaa.