Kevään tullen ihmisillä on taipumus uudistaa itseään.
Kevään tullen ihmisillä on taipumus luonnon kiertokulun mukaisesti uudistaa itseään ja rakentaa pesää. Kun päivät joulun jälkeen pitenevät, hormonitoiminta vilkastuu ja energiataso nousee.
Kauppojen alennusmyynnit markkinoivatkin aktiivisesti siivousvälineitä, liinavaatteita, pyyhkeitä, astioita, kodinkoneita ja erilaisia asusteita. Eniten kuitenkin kaupataan verhoja ja ikkunoiden siivousvälineitä. Niitä myös todella ostetaan paljon.
Unienselitys-psykologia vertaa ihmistä itseään taloon. Talo on ihmisen symboli. Talon sisustus kertoo ihmisten luonteen ja tapahtumat asunnossa puolestaan kuvaavat käsittelemättömiä asioita. Unissa avoin ikkuna vapauttaa ahdistuksesta. Verhoilla sitä vastoin salataan jotain.
Ilman uniakin ihminen tietämättään ilmaisee itseään välillisesti sillä mitä tekee tai miten egoaan edustaa julkisesti. Asuinhuoneisto on siis henkilöhistoriaa.
Mielenkiintoisia ovat viisaiden psykologiset puheet siitä, miten ihminen sisäisessä kaaoksessa pyrkii luomaan ympärilleen yletöntä järjestystä ja edustusrekvisiittaa.
Jatkuvalla touhottamisella ja suorittamisella hän ei anna itselleen aikaa eikä mahdollisuutta pysähtyä aidosti ajattelemaan ajatuksiaan. Kun tunteita ja muistoja ei uskalleta kohdata, niitä juostaan pakoon alituisella kiireellä.
Omien tunteiden ja henkilöhistorian kohtaaminen on kuitenkin elämän peruskulmakiviä. Kummallista kyllä, monestikin asunnoista on luettavissa koko asujansa ihmisyys.
Ovatko sitten putipuhtaat, isolla rahalla hankitut ja ”viimeisen päälle” –huoneistot merkkejä paremmista ihmisistä? Tuskin, sillä usein ”paikkojen puhtaanpitäjä” näyttääkin sangen järjenvastaiselta hienon asuntonsa rinnalla, itsestä huolehtimisen syrjäyttäneenä.
Kevätremonttiin on perinteisesti muun muassa ortodoksisessa ja juutalaisessa perinteessä liitetty paasto ja hiljentyminen. Niiden tarkoitus on ihmisenä ihmiselle oleminen ja sisäinen keskustelu itsensä kanssa – pysähtyminen.
Asunnossa jossa eletään, käsitellään tunteita ja toteutetaan luovuutta tunteiden kanavointimenetelmänä, ei voi olla tip top -siistiä. Siihen ei yksinkertaisesti jää aikaa, jos uskaltaa katsoa itseään peilistä – yksin ja yhdessä.












