Hyvästi HipHop – täältä tulee Tecktonic

Jos mielesi tekee huitoa villisti käsillä tanssiessasi tai potku-hyppiä itsesi tiuhabiittisen musiikin tahdissa maitohapoille, et ole yksin. Kuulut todennäköisesti kulovalkean tavalla leviävän tecktonic-fanien joukkoon. Koko Ranska Pariisista Nizzaan on polvillaan tämän uuden villityksen edessä ja parhaillaan tecktonic valtaa Sveitsiä.

Helmikuisena lauantai-iltapäivänä Geneven Brunschwig-monumentin edusta täyttyy reilusta 50 tanssijasta. Yleisöä on paikalla tuplasti. Silmiinpistävää on tanssijoiden ikä kaikki ovat alle 20-vuotiaita. Tilaisuus on ensimmäinen tecktonicin massatapahtuma Sveitsissä, Ranskassa samanlaisia on järjestetty pitkin viime syksyä, jolloin tanssityyli löi salamannopeasti läpi nuorten keskuudessa.

14-vuotias, hiuksensa siniseksi irokeesiksi muotoillut Loris (tecktonic nimeltään ”Rolly”) on yksi geneveläisistä tecktonickaajista. Hän on tanssinut muutaman kappaleen verran tiiminsä, I Teck:n, kanssa ja suostuu mielellään haastatteluun. Pian paikalla on koko seitsemän henkinen joukkue. Loris on harrastanut tecktonicia syyskuusta lähtien, I Teck on ollut kasassa vasta kuukauden päivät. ”Ryhdyin tecktonickaajaksi, koska se oli uutta, erilaista ja vaihtelevaa. Halusin erottua koulussa siitä massasta, joka kuuntelee vain rap-musiikkia”, Loris kertoo.

Tecktonic syntyi muutama vuosi sitten, kun ranskalainen Cyril Blanc halusi tuoda Belgiaa ja Hollantia ravisuttaneen Jumpstyle-tanssityylin Ranskaan. Jumpstylessä teknon tahdissa hypitään, potkitaan, loikitaan, heitetään volttia – sanalla sanoen tehdään mitä tahansa, mitä on mahdollista tehdä jaloilla. Rajan Ranskaan ylittäessään Jumpstyle kuitenkin muuttui jalkatyöstä käsityöksi. Tämän päivän tecktonickaajat yleensä keskittyvät villeihin yläraajakuvioihin ja jalat myötäilevät musiikin tahtia lähinnä polvia notkistelemalla. Tosin osa yhdistelee tyylejä ja perinteisemmän jumpstylen taitajillakin on tecktonic-piireissä edelleen paikkansa. ”Hardstyle (eli jumpstyle) on tosi raskasta. Hyvä, jos yhden kappaleen jaksaa. Meidän tiimin tyylinä on tanssia tecktonicia pääasiassa käsillä”, kertoo Loris.

Tecktonicia harrastetaan aina ryhmässä. Tecktonic-tiimin jäsenmäärää ei ole rajoitettu, niin ikään joukkue voi koostua pelkästään yhdestä sukupuolesta tai olla sekaryhmä. Jokaisella ryhmällä on oma nimi, joka yleensä päättyy sanaan ”teck” ja se on painettu joukkueen omaan t-paitaan, toppiin tai mitä tahansa ylävartalon verhoavaa vaatetta ryhmä nyt haluaakaan tanssiasunaan käyttää. Lisäksi ryhmäläiset ottavat käyttöönsä sopivasti tecktonicilta kalskahtavat lempinimet, joita he käyttävät tecktonic-piireissä. Tiimi harjoittelee yhdessä vähintään kerran viikossa. Tavoitteena on pystyä tanssimaan oman koreografian mukaisesti ryhmänä, tosin kukin vuorollaan saa myös tanssia hetken soolotanssijana.

Tecktonicin räjähdysmäisen suosion syitä voi vain arvailla. Tanssiminen kadulla on ennestään tuttua ainakin hiphopin muodossa, mutta tecktonic toi varsinaisen teknomusiikin yökerhoista kaduille ja samalla vapautti tanssijat ahtailta tanssilattioilta liikuttelemaan raajojaan suuremmalla säteellä ulkosalla. Ikärajattomat kadut antoivat mahdollisuuden myös varhaisteini-ikäisille osallistua tecktonic-huumaan. Nuorimmat tanssijat ovatkin vasta hiukan toisella kymmenellä eikä vanhimmat ole yleensä ylittäneet 25 ikävuotta. Toinen tecktonicin suosion salaisuuksista saattaa olla sen helppous. Liikkeet tosin eivät ole helppoja – ehei koetapa vääntää yläraajasi solmuun ja aukaista ne parin biitin aikana – mutta kadulla tanssimisen lisäksi tecktonic ei edellytä harrastajiltaan minkäänlaista aatteellista vakaumusta. Ainoa edellytys on, että tecktonicin harrastaminen on hauskaa. ”Minulle tecktonic on ennen kaikkea tanssi, ei muuta”, sanoo 14-vuotias Juliia (”K-rysmateck”). ”Mutta silti se on tällä hetkellä tärkeintä elämässäni”, hän lisää nopeasti.

Tecktonic tuskin olisi voinut syntyä ilman internetiä, blogeja ja nettivideoita. Reilu vuosi sitten ranskalainen Jay-Jay kuvasi tanssimistaan omassa autotallissaan ja laittoi videon internetiin. Hän on tällä hetkellä tecktonic-piirien kuuluisin tanssija – videon netissä on nähnyt yli 1,5 miljoonaa katsojaa. Internetillä ja blogeilla on edelleen keskeinen rooli tecktonic-maailmassa. Jokaisella tanssiryhmällä on oltava oma blogi, jonne laitetaan kuvia ja erityisesti videoita ryhmän tai sen jäsenten tanssimisesta. Tecktonic-yhteisössä vallitsee eräänlainen ääneen lausumaton julkisuuskilpailu siitä, kenen video saa eniten katsojia.

Kylmä ilma ajaa Lorsin, Juliian ja loput I Teck-ryhmästä takaisin tanssimaan. He ehtivät kuitenkin antaa vielä pikaiset ohjeet siitä, miten tecktonic-ura parhaiten urkenee:

1.Ikä. Tecktonic on tarkoitettu nuorille. Sopiva ikä harrastaa tecktonickia on 13–25 vuotta.

2.Halu. Aloittelevan tecktonickaajan täytyy olla valmis harjoittelemaan tanssimista paljon, koska se ei ole niin yksinkertaista, miltä se näyttää.

3.Tyyli. Tecktonickausta edesauttaa oikeanlainen tyyli. Se lisää katu-uskottavuutta, vaikka tanssitaito vielä vaatisikin hiomista. Asiantunteva tecktonic-pukeutuja valitsee ylleen vaatteita, joissa on jokin kirkasvärinen yksityiskohta. Myös ruutu- ja tähtikuviot toimivat. Kampaukseksi miespuolisille tecktonickaajille on irokeesi varma valinta. Ei kuitenkaan mikään punkkarimalli – irokeesin lisäksi sivuilta lyhyeksi leikattuun sänkeen täytyy ajella partakoneella kuvioita. Naispuolisten tecktonickaajien hiusten täytyy olla mieluiten värjätyt. Parasta on, jos joukossa on muutama oikein kirkasvärinen raita.

Siispä ryhmä kokoon ja tienpientareille tecktonickaamaan Jos vielä tanssitaito epäilyttää, ei hätää: Omituisiksi huitojiksi ensimmäiset ranskalaiset ja sveitsiläisetkin alan harrastajat leimattiin.