Lehtitilaukset
Useinkaan emme voi vaikuttaa siihen, mitä meille tässä elämässä tapahtuu, mutta aina voimme vaikuttaa siihen, miten me noihin tapahtumiin suhtaudumme. Asenne ratkaisee, nääs.
Myönteisenä eli positiivisena ajatteluna pidetään elämänasennetta, jossa ajatukset keskitetään hyviin asioihin ja tilanteitten tuomiin mahdollisuuksiin huonojen asioiden ja uhkien sijasta. Näin toimien alitajunnan luvataan muuttuvan niin, että se hakeutuu myönteisiä tilanteita ja asioita kohti.
Kyseistä amerikkalaiseksi haukuttua asennetta vastustetaan myös paljon: Pelkkä myönteinen ajattelu on virheellinen malli, sillä siinä karkaa todellisuus ulottuviltamme yhä kauemmas ja sellainen pudottaa ihmisen lopulta kovin korkealta tyhjän päälle, tietävät vastustajat kertoa.
Pari vuotta sitten Helsingin Sanomissa julkaistiin Näin minä ajattelen -palstaa. Muuan tutkija-psykologi pohti tuolloin, mitä tapahtuu, kun ongelmista tehdäänkin haasteita. Haasteinen elämä on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun taas ongelmainen elämä on täynnä vaikeuksia. Kirjoittajan mukaan ainainen kiire, jatkuva rahapula, ikuiset liikakilot, jokapäiväinen ryypiskely ja alituinen tyhjyydentunne eivät tämän logiikan mukaan enää olekaan ongelmia, vaan niistä tulee kiinnostavia haasteita.
Ja kirjoittaja lisää vielä löylyä: Todellisuuden muokkaamista ei kannata jättää ongelma-sanan kitkemiseen. Esimerkiksi häiritsevää poukkoilua voi kutsua dynaamisuudeksi, jatkuvaa höpötystä ulospäinsuuntautuneisuudeksi, kasvoille jämähtänyttä hymyä positiivisuudeksi, toisten hyväksikäyttöä yhteistyöksi ja ahneutta globalisaation lainalaisuudeksi.
Liika on aina liikaa, olipa sitten kyse mistä asiasta tahansa. Ryöstöviljely on pahe, kohtuullisuus taas jalo hyve. Me-henki lienee aina parempi kuin Minä itse-ajattelu, yhteisöllisyys tärkeämpää kuin Minä menestyn omin avuin-mantran hokeminen.
Mantra tai ei, tärkeää on joka tapauksessa ns. sisäinen puhe, jolla me itse kukin itseämme motivoimme, innostamme, psyykkaamme, kannustamme. Tai sitten lannistamme, jos emme ole tietoisia sisäisestä puhekyvystämme, vaan annamme pelkojemme määrätä asioitten tärkeysjärjestyksen.
Se, mitä ajattelen, mitä tunnen, mihin uskon, vaikuttaa siihen mitä sanon tai teen. Kumma kyllä, menetelmä tuntuu toimivan kun kerron itselleni kauniita asioita tai vitsejä joita en aiemmin ole kuullut.
Myönteistä ajattelua voi opetella ja sitä pitääkin opetella, negatiivinen ajattelu kun sujuu meiltä kaikilta ikään kuin luonnostaan. Osaamme yleensä kartoittaa asiat, jotka ovat huonosti ja sitten keskitymme niihin. Mutta olisi hyödyllistä miettiä myös, minkälaista elämää todella haluaa elää. Sitä parempi, mitä konkreettisemman kuvan pystyy luomaan toiveistaan. Miten asiat ovat silloin, kun ne ovat hyvin…
Mahtaako lukija tuon tuostakin pyöritellä tarpeettomia asioita mielessään? Raahaatko usein masennusta, vihaa ja pettymyksiä mukanasi päivästä toiseen? Entä jos sen sijaan opettelisit viljelemään mielihyvää tuottavia myönteisiä ajatuksia, jotka lisäävät voiman ja hyvinvoinnin tunnetta, synnyttävät ideoita ja luovuutta sekä herättävät toivoa ja rakkautta?
Myönteisyys on myös ennakkoluulottomuutta ja avoimuutta uusille kokemuksille. Voit itse rakentaa elämänlaatuasi sillä, miten suhtaudut elämään ja maailmaan. Et ehkä voi ulkonaisesti muuttaa vaikeita asioita, mutta aina voit muuttaa suhtautumistasi niihin. Sen sijaan, että keskityt puutteisiisi ja rajoituksiisi, voitkin etsiä voimavarojasi ja mahdollisuuksiasi. Eivät niinkään asiat tee onnettomaksi vaan se, miten niihin suhtaudut. Mieti, mitä voisit muuttaa elämässäsi: toimintatapojasi, työtäsi, ympäristöäsi?
Myönteisiä tunteita voidaan vahvistaa. Apuna voi toimia vaikkapa aforismi, raamatunlause, lyhyt rukous tai hengitysharjoitus. Energia ja ajatukset kohdistetaan aina siihen, mikä on jäljellä eikä tuhlata voimia siihen, mikä on menetetty. Eivät urheilijatkaan mielikuvaharjoituksia tehdessään koskaan visualisoi epäonnistunutta suoritusta, vaan aina vain onnistunutta.
Mikä siis on vastaus otsikon kysymykseen?
Valinta on lukijan. Ja seuraukset myös. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Niin se on aina ollut. Ja tulee jatkossakin tässä maailmassa olemaan.
